keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Osittainen hoitovapaa

Tiedättekö tällaisen mahdollisuuden?
Sana jonka olin kuullut mutta jota ei niinkään missään markkinoitu sen enempää, ennen kuin tarpeeksi pitkään katkerana ihailin työkaverin nelipäiväistä työviikkoa ja elin itse kuin löysässä hirressä uupumuksen ja kiireen vuoksi.
Pikainen googletus Kela ja osittainen hoitovapaa ja mitä tämä kertoikaan, olen täysin oikeutettu työsopimuslain perusteella osittaiseen hoitovapaaseen kun perheessämme on kakkosluokkalainen lapsi.
Nyt vasta sitten tajusin, en ymmärrä miksi kiristelin itseäni ekat puoli vuotta näännyksiin ja menetin puoli vuotta mahdollisuudestani osittaisella hoitovapaalla olosta.

Määrällähän ei tietenkään linnaa rakenneta, määrä on 97,73 € / kk miinus verot eli kerran tankkaat hyvällä tuurilla auton tankillisen täyteen tällä rahalla.
Onhan summa lähes naurettava ja suorastaan ärsyttää ettei Suomessa kannusteta lyhyempiin työpäiviin kun kotona on pieniä lapsia koska tämä summa ei todellakaan ole se kannustus.
Muutenkin pieni palkka vähenee entisestään tuntimäärien vähentyessä, tämä voi olla monelle se ratkaiseva tekijä miksei lyhennetty viikko ole monella mahdollinen.


Mutta rahallista menetystä suurempaa on se mitä tällä saan, aikaa.
Vuoden alusta alan tekemään nelipäiväistä viikkoa, uskon, että lyhennetyllä työviikolla on ehdottomasti positiivisempi vaikutus omaan jaksamiseeni.
Tunnen auttamatta kokoajan huonoa omatuntoa siitä, etten ehdi olemaan läsnä lapsille, koulusta on vapaata, paljon vapaata mutta itselläni vasta työt aloittaneena vapaisiin ei ole mahdollisuuksia.
Nelipäiväinen työviikko mahdollistaa yhden arkipäivän kun olen kotona Pinjan tullessa koulusta, lyhyemmän päiväkotiviikon Islalle.
Yhden arkipäivän jolle voimme sopia neuvolakäyntejä, Pinjan oikomishoitokäyntejä, käydä kerhossa ja tavata ystäviä.
Arki on ollut itselleni henkisesti todella raskasta, minun tekee monen kotonaolo vuoden jälkeen pahaa olla paljon lapsista erossa, ruuhkavuodet ovat veroittaneet, välillä on ollut päiviä kun olen ollut yli kaksitoistatuntia tukkaputkella menossa, kotiin päästyä ei itku ole kaukana kun on niin uupunut.


Uskon, että nelipäiväinen työviikko tekee itsestäni paremman työntekijän sekä paremmin jaksavat äidin.
Odotan nelipäiväistä työviikkoani suorastaan innolla!

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Retrosängyn uudistus

Viimein sänkyprojektini on valmis ja sänky pääsi eilen Islalle käyttöön.
Tällä sängyllä on itselleni kovasti tunnearvoa, sänky löytyi vanhojen perhetuttaviemme varastosta joiden lapsille sänkyni on aikoinaan mennyt minun siitä kasvettua yli.

En nyt osaa sanoa onko sänky ehta ja aito Niemen tehtaiden valmistama vai mahdollisesti Muuramen tuotantoa mutta ikä ja tyyli on samaa aikakautta.
Sänky oli näiden vuosienkin jälkeen edelleen tukeva ja hyväkuntoinen mitä nyt kulumaa oli käytössä tullut ja pohjavaneri hapertunut säilytyksessä.


Irroittelin ensi töikseni sängystä hienot tarrakokoelmani jotka olen sängyn laitoihin pienenä liimaillut. Pintaansa sänky sai Jeanne d' Arc living Vintage Paint valkoista kalkkimaalia ja reunoihin vahaa.

Tämä oli hiukan tällainen kokeiluerä ja huomasin sänkyä kootossani, että vahaa olisi pitänyt laitella sänkyyn reilummin koska paikoin maalipinta sai osumaa joilta suurempi vahakerros olisi mahdollisesti suojellut mutta tehdessä oppii ja tämän onneksi voi korjata myös jälkikäteenkin.

Sänkyyn leikattiin uusi vaneripohja johon porailtiin tuuletusreikiä ja leikattiin mittoihin sopiva patja sängyn pohjalle.


Sänky on todella kaunis, siro ja kevyt lasten sänky jossa Isla saa nauttia yöuniaan varmasti kouluikään saakka.
Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen, nyt vain pitäisi hankkia vielä tähänkin sänkyyn Beditin zipit päiväpeitto mittojen mukaan valmistettuna.
Tämä 60cm x 150cm ei nimittäin ole millään lailla mikään standardi mitta.


lauantai 3. joulukuuta 2016

Pitääkö olla niin itsenäinen?

Aloin miettimään tällä viikolla lapsen itsenäisyyttä kun minulta kysyttiin miksei Pinja voi olla kotona yksin koulun jälkeen.
Pinja on kyllä useampanakin päivänä viikossa yksin kotona muutaman tunnin koulun jälkeen mutta vastaukseni tähän miksei Pinja voi olla kotona koulun jälkeen yksi on, että voi olla mutten halua yksinolon venyvät pitkäksi ajaksi.
Tällä hetkellä Pinja jää iltapäiväkertoon kolmena päivänä viikossa ja tulee aina kotiin puoli kahden taksilla jolloin yksin kotona oloa ei jää Pinjalle kuin noin kolme tuntia.

Mielestäni 8-vuotias on vielä lapsi ja haluan, että kakkosluokkalainen saa vielä huolettomasti keskittyä lapsuuteen ilman, että vaatisin häneltä itsenäisyyttä ja hän saisi keskittyä kouluun ja leikkiin huolettomasti ilman huolia.
Haluan, että nämä ensimmäiset kouluvuodet voidaan mennä rauhassa pikkuhiljaa itsenäisyyttä enemmän ja enemmän opiskellessa ilman, että lapsen pitäisi olla pahimmissa tapauksissa useana päivänä viikossa yksin kotona jopa viisikin tuntia.
Nyt talvisaikaan kun vielä tulee aikaisin pimeä niin täällä syrjäseuduilla ei hirveästi niitä aktiviteetteja ole koulupäivän jälkeen eikä mahdollisuuksia lähteä pitkälle kavereille.

Tottakai on hyvä opettaa kakkosluokkalaisellekkin omatoimisuutta ja itsenäisyyttä ilman, että tarvitsee vielä viitosluokkallakin puristaa hammastahnaa hammasharjaan.


En halua kuitenkaan häneltä vielä vaatia pitkiä yksinoloja, ehkä joku voi tätä pitää liiallisena paapomisena mutta minusta tuntuu kurjalta ajatella lapsen olevan tuntitolkulla päivittäin yksin tuijottaen netflixiä tai pelaillen tietokoneella.
Kolmos luokalla iltapäiväkerhon mahdollisuutta ei enää ole ja koulupäivätkin pikkuhiljaa pitenevät ja itsenäinen ehtii kyllä olemaan koko loppu ikänsä.


Minusta on kurjaa, että lapset opetetaan pienestä saakka siihen, että yksin pitää pärjätä ja kotona eritysesti syrjäseuduilla joutuu olemaan tuntitolkulla koulun jälkeen koska vanhempien työmatkat saattavat venyä pitkiksi.
Pidän edelleen vahvasti hyvänä juttuna sitä, että Pinjalla on ollut mahdollisuus kevyempään koulun aloitukseen ja on saanut keskittyä täysin kouluun, uskon myös, että lyhyemmät yksinolo ajat ja minun kotona oloni ykkösluokan aikana ovat osittain vaikuttaneet siihen, että Pinja on pärjännyt hyvin koulussa, oppinut nopeasti sekä itsenäisesti hoitanut kotiläksyt.
Tämä voi toki olla ihan omia pähkäilyjäni mutta uskon, ettei tästä ole ainankaan haittaa ollut koulunkäynnin kannalta.

Mitä ajatuksia aihe herättää teissä?
Pitääkö lapselta vaatia pitkiä yksinoloaikoja koulupäivän jälkeen?


 

torstai 1. joulukuuta 2016

Kirjeet joulupukille

Lapset kirjoittivat tänään joulupukille tai Pinja kirjoitti ja minä avustin Islaa.
Olen painottanut aina joululahjatoiveissa muutamaa tärkeää toivetta jota todella toivoo, erityisesti Pinja on jo käyttänyt aikaa siihen, että on miettinyt niitä kaikkein toivotuimpia lahjatoiveita.

Meillä uskotaan vielä voimakkaasti joulupukkiin sekä tonttuihin, kirjeet jätittiin tontulle joulukalenterin pussukkaan jotta tonttu voi ne siitä ottaa mukaansa.

Isla ei oikein toivonut muuta kuin prinsessajuttuja, paljon kaikkea prinsessaa ja erityisesti Frozenia.
Prinsessa dublot ovat listalla, Frozen rooliasu ja Frozen nukke.
Lisäksi listalle menee hiukan yhteiseksi uusi maja vanhan rikkoutuneen tilalle.


Pinja on toivonut kaikkein eniten uutta Legon huvipuistosettiä, muina toiveina on puolapuut, Twister peli ja vielä yksi Legon törmäilyautosetti.


Pidän todella tärkeänä opettaa lapsilleni ettei joulu ole pelkkä kulutusjuhla, tottakai lapset odottavat lahjoja mutta lahjat eivät saa näytellä pääosaa joulun ympärillä.
Lasten pitää oppia harkitsemaan toiveitaan ja oppimaan myös, ettei kaikkea voi saada, joulupukkikaan ei tuo kaikkia lelulehdistä ympyröityjä toiveita.
On hyvä miettiä tarkasti ne kaikkein tärkeimmät toiveet ja Pinjalle voi jo opettaa hiukan lelujen arvoakin, jos toivoo kallista tablettia tai tässä tapauksissa kalliimpia puolapuita pitää ymmärtää, että tämä yksi arvokas toive voi olla muista toiveista pois.

Toivon todella myös, että sukulaiset kunnioittavat lasten lahjatoiveita, hankkivat ehkä yhdessä vaikka sen suuremman yhden toiveen ja tällöin jättävät ne pienet krääsäpaketit pois.
Meillä on koti täynnä tavaraa, kaksi tyttöä joilla on huoneissaan kaikkea mitä voi toivoa jos jotain ekstraa pitää hankkia niin viekää niitä vaikka joulupata keräykseen.
Tämä oli myös suora vihjaus kaikille sukulaisille jotka tämän lukevat. ;)

Joko teillä on kirjoitettu joulupukille?

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Rakkaus kalkkimaaliin

Löysin kalkkimaalin ihanuuden hankkiessani maalia yhteen projektisänkyyni josta kerron sitten myöhemmin blogissa kun olen tämän saanut valmiiksi eli pohjan hankittua.
Olen sutinut valkoista kalkkimaalia pian purkillisen, sänkyyn, yhteen pinnatuoliin sekä viimeisimpänä tähän meidän tietokonepöytään, mielettömän rittoisa purnukka.

Tykkään maalata ja tuunailla vanhoja kalusteita mutta vihaan hiomista ja sitä pohjamaalausta jne.
Tämän vuoksi projekteihin tarttuminen ei niinkään houkuttele, meillä ei missään ole tiloja jossa voisin rauhassa hioa, käsitellä pintaa ja odotella maalin kuivumista päivätolkulla.
Kalkkimaali on juurikin laiskan tuunaajan mieleen, eikä käryä.
Parhainta on kun pintaa ei tarvitse käsitellä mitenkään, pyyhkäisee vain pölyt pinnasta ja ei muuta kuin maalia pintaan.


Tällä hetkellä ei myöskään ole aikaa tuntikausia maalailla ja tykkään muutenkin, että saan valmista pian enkä viikon päästä.
Tänään aloitin kymmenen aikaan aamupäivällä maalailemaan tietokonepöytäämme ja yhden jälkeen pöytä oli siinä kunnossa, että sen pystyi ottamaan käyttöön.
Jeanne d' Arc living Vintage Paint  maaleilla kun on vielä omalla kylällä jälleenmyyjä jolta maaleja voi käydä hankkimassa jos maalausinnostus iskee yllättäen niin helpommaksi ei hommaa ole voitu tehdä.

Pöytä oli kaunis vanha pöytä oikeastaan näinkin mutta muutoin puunväriset seinät ja lattia tarvitsivat valkoisia huonekaluja.


Yksi kerros ohentamatonta kalkkimaalia peitti pintaa jo hyvin mutta jäi vielä kuultavaksi joten annoin maalin kuivua sen verran, että kävin valmistamassa lounaan ja hörppimässä toisen kupillisen kahvia niin pinta oli jo uudelleenmaalaus kunnossa.
Seuraavan kerroksen maalasin hiukan ohennetulla maalilla jotta pensselin vedot eivät jää niin hyvin näkyviin.


Jälleen reilu tunti kuivumisaikaa ja pöytä oli vahauskunnossa.
Pintaan vielä Vintage wax vaha ja pöytä on käyttövalmis.

Aikaisemmin kuluneella viikolla maalasin samalla maalilla vanhan pinnatuolin jonka löysin paikalliselta kirpputorilta.


Tähän on jäänyt niin koukkuun, että tekisi mieli sutia ihan kaikkea mahdollista, harmillisesti käyttökohteet vain alkavat loppumaan.

Voin lämpimästi suositella oman kylämme jälleenmyyjää Marita Furuholmia jos maalausinnostus iskee muttei tietoa välttämättä maaleista ole.
Itse löysin jälleenmyyjän facebookin ihmeellisestä maailmasta ja sain hyvän opastuksen maaleilla maalaukseen ja kattava valikoima maalejakin löytyi suoraan varastosta.
Eikä tämä ollut mikään maksettu mainos vaan aivan suoraan sydämmestä vinkkaus. :)

maanantai 21. marraskuuta 2016

Isla

On se aika vuodesta kun on ollut neuvolaa, vasu-keskustelua ja koulussa Pinjalla kehityskeskustelua.
Islasta on tehty arvoita päiväkodissa neuvolaan vietäväksi ja neuvolasta taas samanlailla päiväkotiin.
 Kävimme viime viikon perjantaina neuvolassa ja tämän viikon aloitti päiväkodin varhaiskasvatuskeskustelu hoitajan kanssa.

Ollaan saatu nyt paljon ulkopuolisten näkemyksiä Islasta ja kovin ne on samalla kannalla kuin omatkin näkemyksemme.
Isla on ketterä, ikäisekseen hyvin kehittynyt puheessa sekä puuhissaan, temperamenttinen ja iloinen.

Isla on päiväkotiryhmänsä nuorin, pieni mutta vauhdikas.
Päiväkodista kerrottiin, että on kovin haluttua leikkiseuraa ja odotettu kaveri päiväkotiin vaikka onkin muita pienempi.


Islan oma persoona näkyy vahvasti jo ja toivon, että tämä persoonansa pysyy hänellä vanhempanakin.
Isla on niitä lapsia jotka ottavat paljon mutta myös antavat enemmän.
Lapsi joka uuvuttaa hoitajat vilkkaudellaan, ketteryydellään ja kekseliäisyydellään, hetkessä on jo kiivennyt kiellettyihin paikkoihin ja Islan olen varmaan vanhentunut viimeisen parin vuoden aikana ainankin viisi vuotta, Isla on uuvuttava.
Mutta se kuinka vahvasti Isla näyttää tunteitaan on todella voimaannuttava, Isla tykkää kaikista, Islalla on ikävä ja hän kömpii aina syliin mielellään.
Päiväkodista hakiessa huomaa äidin tai isin auton jo kaukaa ja kiljuu riemusta pihassa niin, että Islan iloiset huutelut kuuluu parkkipaikalle saakka, vastassa on iloinen ja kurainen pieni neiti aurinkoinen joka kiipeää syliin isoon halaukseen.
Se on se päivän paras kohtaaminen!

Pieni Isla on kooltaan 3-vuotis neuvolan mitat olivat 13,5kg (vaatteet päällä) ja 92cm pitkä.
Neuvolakorttiin täti kirjoitti, "Ihana, seurallinen Isla-neiti. Norm. kasvaa. Näkö normaali ja korvat terveet. Iho hyvä. Puhe selkeää, rakentelit ja piirsti neuvolassa reippaasti."

Isla on mahtavin 3-vuotias, vaikeaa kuvailla hänen persoonaansa, se on itse todettava.

Millaisia teidän muiden 3-vuotiaat ovat?

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Hyvä viikonloppu

Olen ollut viime aikoina todella uupunut ja kiireinen, kiire ja stressi ovat vaikuttaneet heti omaan mielialaanikin.
Tiedän tasan tarkkaan, että on liian monta rautaa tulessa ja liian vähän aikaa lapsille, väsynyt ja kärttyinen äiti ei ole se äiti jota lapset haluavat iltaisin katsella sen muutaman tunnin ajan.

Tällä viikonlopulla meillä ei ole ollut mitään menoja, ei mitään pakottavaa tai kiireellistä.
Eilen illalla saunan jälkeen sohvalla kuunnellessa lasten touhuja vielä kylvyssä tuli todella onnellinen ja rauhallinen fiilis, ei kiire mihinkään.
Tämä isänpäivä on mennyt hyvinkin pitkälti samalla linjalla mitä nyt Pinjan iltapäivän treenit hiukan toivat pientä nousevaa stessiä kun halusin siivota ennen lähtöä, ulkoilla valosan aikaan jne.
Kiirekkin tosin loppui sitten siihen kun treenit jäivät välistä Pinjan kurkkukivun ja palelun vuoksi.
Iltapäivälle nousikin Pinjalle hänelle todella korkea kuume joka tosin laski iltaa myöten yhtä nopeasti kuin nousikin mutta huominen menee vielä meillä varmuuden vuoksi kotona.


Näitä viikonloppuja kiitos lisää.
Nyt kun on kokopäivätöissä ja illat menee harrastuksissa jne. niin kyllä viikonloppuja osaa arvostaa, erityisesti jos viikonloppu ammottaa tyhjyyttään.
Vaikka viime viikonlopuilla onkin ollut todella kivoja menoja niin kyllä sen huomaa omassa jaksamisessaan jos viikonloppunakaan ei yhtään ehdi hellittään kiireestä.


Pääsimmekin nauttimaan tänään vielä lumesta ja mäenlaskusta, ensi viikon sääennusteet eivät kovin hyvää näille lumille lupaa...
Talvivaatteet ovatkin jo kovassa käytössä.
Isla pieni vilukissa viihtyy paksummassa rodinin haalarissa ja vuorellisissa Kavatin lämpöisissä nahkakengissä.
Po.pin karvahattu on ollut todella hyvä kirppislöytö päiväkotiin ulkoiluun kun peittää hyvin leuan ja poskia.
Pinja kaivoi päälleen viime talvisen Molon talvitakin ja valikoi uudesta Molon mallistosta mieluisat toppahousut.
8-vuotiaan mieleen olivat myös Reiman uudet vuorelliset Freddo-kengät.

Ihanaa isänpäivän iltaa!