Täällä ollaan!

Muistinpas salasanani Bloggeriin, viimeksi olen näköjään viime kesänä kirjoittanut yksittäisen postauksen tämän pariin.
Monia asioita on muuttunut sitten tuon postauksen jälkeen, en tiedä osaanko enää edes tämän blogini pariin palata, kiinnostuksen kohteet ovat kokeneet niin suuren muutoksen.




Moni insta-tiliäni (@murulit) seuranneena kuvioistani onkin perillä mutta päivitetään kuulumiset tännekin.
Ostin marraskuussa vanhan vuonna 1948-rakennetun vaaleansinisen rintamamiestalon.
Ihastuin taloon heti siellä käydessäni ja tunsin tulevani kotiini.
Pääsimme muuttamaan vuoden vaihteessa ja joulun välipäivät tehtiinkin ahkerasti muuttoa.
Muutto merkkasi myös Pinjan koulun vaihtumista kylälle keskustan kouluun ja kotiuduttava oli ennen kevätlukukauden alkamista.


Nyt olen viimeisen kuukauden verran kaiken liikenevän vapaa-aikani laittanut uutta kotiamme.
Vaikka talo on hyväkuntoinen ja täysin muuttovalmis niin hiukan halusin laittaa pinnoiltaan kotia oman näköseksemme ja lapset saivat valikoida tapetit huoneisiinsa.
Yläkerta on kokenut pinnoiltaan täyden uudistumisen, lasten huoneet ovat saaneet yhdelle seinälleen tapettia sekä seinät, katto ja lattia valkoista maalia pintaansa.


Tämä taloni on hyvin minun näköiseni, useat ystäväni ovat tätä sanoneetkin, että tämä on ihan kuin meille tehty koti.
Pieni suloinen vanha puutalo kylän keskustassa suojaisine pihoineen sekä pihan perällä saamme nauttia punaisessa pihasaunassa hyviä löylyjä.

Muutto merkkasi myös yhden aikakauden loppumista ja ostin tämän kotini aivan yksin, pitkään tehty eromme lasten isän kanssa tuli päätökseen muuton myötä ja lapset asuvan nyt molemmilla vanhemmillaan vuoroviikoin.
Tämä on vielä aikamoista opettelua mutta pikkuhiljaa alkaa toimimaan viikko kerrallaan.
Omat tunteeni heittelevät kuin vuoristorata, sitä ne ovat tehneet ennenkin mutta nyt vielä voimakkaammin, välillä laulan kotimatkalla täysiä autossani Bonnie Tylerin I Need a Hero voimabiisiäni tuntiessani suunnatonta onnellisuutta ja voimakkuuttani mutta välillä taas märehdin suruissani jäänkö yksin ja kuinka ikävöinkään lapsiani yksin ollessani.


Mutta tällaiset tiivistetyt kuulumiset kotikuvineen, toivottavasti tänne vielä joku eksyy, lupaan päivittää blogiani nyt tiiviimmin.
Nyt kuitenkin kömmin Islan viereen jotta jaksan nousta aamulla ennen kuutta ja lähteä jatkamaan piirtämistäni joka jäi tänään kesken, samaan rytäkkään kun olen vaihtanut työpaikkaani joulukuussa, uuvuttava ja henkisesti voimia vievä asiakaspalvelu vaihtui metalli-alan yrityksen toimistohommiin, olen talossa kolmas naispuolinen työntekijä tällä hetkellä, kaikki muut ovat miehiä ja voi kuinka meillä onkaan hauskaa, töihin meno ei aamuisin yhtään tunnu pakkopullalta.

Palataan, pian!

12 kommenttia

  1. Kivan näköinen koti. Tsemppiä jatkoon teille : )

    VastaaPoista
  2. Kivan näköinen koti. Tsemppiä jatkoon teille : )

    VastaaPoista
  3. Teidän talo on aivan ihanan näköinen. Kiva kun jaksoit kirjoittaa blogiinkin. Tsemppiä jatkoon, hyvin se menee!

    VastaaPoista
  4. Voi miten kaunis koti! Tsemppiä uuteen elämätilanteeseen, sekä sinulle että tytöille. Kyllä se siitä vähitellen.

    VastaaPoista
  5. Ihanan näköistä <3
    Ja allekirjoitan täysin tuon työpaikkajutun!
    Olin pitkään töissä eräässä yrityksessä ainoana naisena ja työilmapiiri oli ihan mahtava :)

    VastaaPoista
  6. Ihana koti :) ja kullekin ais tuollainen duuni! Kiva kuulla susta täällä :)
    Pakko kysyä, että onko yksinolo yhtään outoa? Muistelen, et tekin olitte tosi pitkään yhdessä.. Onnea uusiin kuvioihin :) <3

    VastaaPoista
  7. No onpas kaunis koti, muistan miten tuskailit entisessä joskus sitä puunväristen pintojen määrää. Outoa, miten viikonloppuna mietin ohimennen tämän blogin nimeä enkä muistanut kuin sen vanhan nimen. Mietin, että pitää etsiä sinun insta, mutta sitten tuli jotakin muuta. Mutta kiva yllätys, että kuin tilauksesta tämä postaus putkahti bloggerin.

    VastaaPoista
  8. Aivan ihana koti sinulla ja tytöillä! Onnea uuteen kotiin =)

    Oma äitini on aina sanonut, kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Kaikkea hyvää siis tulevaisuuteen sinulle ja tytöillesi =)

    Keväisin terveisin Heidi

    VastaaPoista
  9. Ihana kuulla sinusta. Tiedän tunteesi, itsekin olen juuri eronnut ja vaatii totuttelua. Yritän aina muistella, että kaikkeen oli syynsä ja tein enemmän, kuin tarvitsi.
    Voimia ja onnea uuteen kotiin ja elämään..

    VastaaPoista
  10. Teidän koti näyttää ihanalta ja ei ei me jäädä yksin ;) Varmasti meillekkin on jossakin ne unelmien prinssit jotka tulee valkoisella ratsulla pelastamaan meidät molemmat :D :D Yeah right, mutta mä uskon kohtaloon ja siihen, että kun aika on oikea se oikea tulee kuvioihin <3

    VastaaPoista
  11. Kannattipa uskoa, että vielä tänne palaat :) Oon käynyt silloin tällöin kurkkimassa. Kaunis koti, kaikkea hyvää teille!!

    VastaaPoista
  12. Ihana koti teillä. Minäkin käyn välillä kurkkimassa onko tullut postausta. Kaikkea hyvää arkeesi :)

    VastaaPoista