Puoli vuotta päiväkodissa

Isla on nyt aika tasan puoli vuotta ollut päiväkotilainen ja viimein kirjoittelen meidän päiväkotiarjesta.

Isla aloitti lokakuun alussa juuri uudelta maalilta tuoksuvassa päiväkodissa, alueemme päiväkoti oli laajennuksessa ja valmistui nyt viime syksynä.
Päiväkoti on koulurakennuksen yhteydessä joten samassa talossa myös koulua käy isosisko, harvemmin tosin toisiaan päivän aikana näkevät mutta toisinaan törmäävät samassa rakennuksessa ja onpa sisko vienyt päiväkotiin pikkusiskolle unohtunutta lelupäivän leluakin välillä.

Alueemme päiväkoti on laajentunut huomattavasti vuosien aikana ja ryhmäkoot ovatkin jo aika samoja mitä missä tahansa muussakin päiväkodissa.
Tilat ovat toki uutuudeltaan todella hyvät sekä piha hyvin varusteltu uusine leluineen.



Puolen vuoden aikaan Islan päiväkotitaipaleelle on sattunut jo ties minkälaista kautta.
Harvemmin Isla on perääni jäänyt itkemään, onkin luonteeltaan todella reipas ja sopeutuvainen, kävi taloksi heti ensimmäisestä päivästä alkaen ja näytti millainen "pikku myy" onkaan luonteeltaan.

Isla aloitti suoraan yli 3-vuotiaiden ryhmässä, oli niin lähellä jo kolmea ikävuotta ja omatoiminen sekä vaipaton.
Isla on varmasti vieläkin nuorimmista ryhmässään, mietin alkuun jääkö jalkoihin mutta tällä luonteella ei tarvinnut huolehtia.


Luonteeltaanhan Isla on todella kovapäinen ja voimakastahtoinen, armoa eivät ole saaneet edes päiväkodissa.
Toisin kuin siskonsa jonka uhma ja kiukuttelu näkyi vain kotona ja hoidossa oli aina tottelevainen on Isla aivan toista maata.
Jokin aika sitten Islan omatahtoisuus tuntui jo huolestuttavan, päivittäin päiväkodista tuli terveisiä kuinka ruoat ovat lennelleet ja muita lapsia on komennettu huutamalla.
Mietin jo jääkö Isla vaille positiivista huomiota koska on niin hankala hoitajille sekä muille kavereille.

Nyt ollaan onneksi menty parempaan suuntaan, ruoat pysyvät onneksi nykyään pöydillä ja tänään tulikin mukavaa palautetta, että Isla on huomattavasti tullut iloisemmaksi ja kiukuttelut ovat jääneet ainankin tältä osaa. Seuraavaa vaihetta taas odotellessa...

Islan ryhmässä on onneksi todella ihanat ja huomioivat hoitajat, Isla puhuu paljon päiväkodin hoitajista kotona sekä pääsee aamulla aina tarvittaessa syliin jos aamu ei oikein lähde käyntiin.
Isla on aivan äitinsä tyttö aamuherätyksissä ja usein vielä päiväkotiin jäädessä aamuäreänä puhumattomana, tunnen sen aamufiiliksen...


Hoitopäivät valitettavasti ovat toisinaan pitkiäkin, vien Islan aamusta aina puoli kahdeksaan hoitoon ja jos itse haen Islan näyttää kello jo puolta viittä kun päiväkodin pihaan ehdin.
Onneksi usein mies pääsee hakemaan aikaisemmin kolmen-neljän välillä ja nelipäiväisen työviikkoni ansiosta päiväkotipäiviä ei tule viikossa kuin neljä.

Päiväkoti on ollut meille luonnollinen siirtymä, onhan Pinjakin aikoinaan aloittanut päiväkodissa ja sama päiväkoti kyseessä missä siskokin on aikoinaan ollut.
Näin jälkikäteen kuitenkin olen miettinyt olisiko Isla luonteeltaan kuitenkin ollut sopivampi lapsi perhepäivähoitajalle, vilkasta ja voimakastahtoista luonnetta olisi ehkä voinut hillitä pienempi kodinomaisempi lapsiryhmä, päiväkodin vilskeessä ehkä Isla tulee äreämmäksi ja kovaäänisemmäksi.
Nyt en kuitenkaan enää viitsi hoitopaikkaa vaihtaa kun päiväkodista on tullut jo tuttu ja turvallinen paikka.

1 kommentti