Pitääkö olla niin itsenäinen?

Aloin miettimään tällä viikolla lapsen itsenäisyyttä kun minulta kysyttiin miksei Pinja voi olla kotona yksin koulun jälkeen.
Pinja on kyllä useampanakin päivänä viikossa yksin kotona muutaman tunnin koulun jälkeen mutta vastaukseni tähän miksei Pinja voi olla kotona koulun jälkeen yksi on, että voi olla mutten halua yksinolon venyvät pitkäksi ajaksi.
Tällä hetkellä Pinja jää iltapäiväkertoon kolmena päivänä viikossa ja tulee aina kotiin puoli kahden taksilla jolloin yksin kotona oloa ei jää Pinjalle kuin noin kolme tuntia.

Mielestäni 8-vuotias on vielä lapsi ja haluan, että kakkosluokkalainen saa vielä huolettomasti keskittyä lapsuuteen ilman, että vaatisin häneltä itsenäisyyttä ja hän saisi keskittyä kouluun ja leikkiin huolettomasti ilman huolia.
Haluan, että nämä ensimmäiset kouluvuodet voidaan mennä rauhassa pikkuhiljaa itsenäisyyttä enemmän ja enemmän opiskellessa ilman, että lapsen pitäisi olla pahimmissa tapauksissa useana päivänä viikossa yksin kotona jopa viisikin tuntia.
Nyt talvisaikaan kun vielä tulee aikaisin pimeä niin täällä syrjäseuduilla ei hirveästi niitä aktiviteetteja ole koulupäivän jälkeen eikä mahdollisuuksia lähteä pitkälle kavereille.

Tottakai on hyvä opettaa kakkosluokkalaisellekkin omatoimisuutta ja itsenäisyyttä ilman, että tarvitsee vielä viitosluokkallakin puristaa hammastahnaa hammasharjaan.


En halua kuitenkaan häneltä vielä vaatia pitkiä yksinoloja, ehkä joku voi tätä pitää liiallisena paapomisena mutta minusta tuntuu kurjalta ajatella lapsen olevan tuntitolkulla päivittäin yksin tuijottaen netflixiä tai pelaillen tietokoneella.
Kolmos luokalla iltapäiväkerhon mahdollisuutta ei enää ole ja koulupäivätkin pikkuhiljaa pitenevät ja itsenäinen ehtii kyllä olemaan koko loppu ikänsä.


Minusta on kurjaa, että lapset opetetaan pienestä saakka siihen, että yksin pitää pärjätä ja kotona eritysesti syrjäseuduilla joutuu olemaan tuntitolkulla koulun jälkeen koska vanhempien työmatkat saattavat venyä pitkiksi.
Pidän edelleen vahvasti hyvänä juttuna sitä, että Pinjalla on ollut mahdollisuus kevyempään koulun aloitukseen ja on saanut keskittyä täysin kouluun, uskon myös, että lyhyemmät yksinolo ajat ja minun kotona oloni ykkösluokan aikana ovat osittain vaikuttaneet siihen, että Pinja on pärjännyt hyvin koulussa, oppinut nopeasti sekä itsenäisesti hoitanut kotiläksyt.
Tämä voi toki olla ihan omia pähkäilyjäni mutta uskon, ettei tästä ole ainankaan haittaa ollut koulunkäynnin kannalta.

Mitä ajatuksia aihe herättää teissä?
Pitääkö lapselta vaatia pitkiä yksinoloaikoja koulupäivän jälkeen?


12 kommenttia

  1. Minusta tokaluokkainen on kuitenkin vielä suht pieni, ja on hyvä että heillä on vielä mahdollisuus olla iltapäiväkerhossa. Kyllä muutamakin tunti yksin kotona on aika pitkäaika. Kyllä siellä ehtii viettämään aikaa ihan liikaa myöhemminkin.
    Olen kanssasi samaa mieltä että on kurjaa että nykyään lapsia opetetaan pärjäämään liian aikaisin.
    -miisku-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että muutkin ovat samoilla linjoilla. Iltapäiväkerhot ovat ihan ehdottomia tokaluokkalaisille täällä syrjemmässä. Ikävä olisi olla tuntikausia kotona ja miettiä milloin sieltä äiti tai isä tulee.

      Poista
  2. Mun mielestä kans muutama tunti yksinoloa on pitkä aika kakkosluokkalaiselle varsinkin jossain syrjäseudulla ilman kavereita. Mun 8v on iltapäiväkerhossa siihen asti kun mä tulen kotiin eli klo.16 asti ja me asutaan lähiössä jossa tuttuja aikuisia ja kavereita on lähellä. Muistan itse omasta lapsuudesta kuinka väliin pelotti olla yksin kotona maaseudulla kun ketään kaveria ei asunut lähellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on onneksi tässä muutama kaveri lähellä mutta ihan aina ei jaksa samalla kaverillakaan olla. Iltapäiväkerho on nyt syksyllä ollut todella hyvä juttu, siellä saa hiukan aikuisen valvovaa silmää, turvaa ja apua kotiläksyihin.

      Poista
  3. Meillä piti itsenäistyä olosuhteiden pakosta, kun iltapäiväkerhovaihtoehtoa ei ollut edes ekaluokalla tarjolla, koska tarvitsijoita ei ollut pienessä 130 oppilaan koulussa tarpeeksi. Aiemmin oli tarjolla myös taksikyyti maantiellä kokonaan kulkevan koulumatkan vaarallisuuden vuoksi, mutta sekin ehti poistua ennen kuin meiltä lähdettiin koulutielle. Onneksi miehen kolmivuorotyön vuoksi yli 5 tunnin yksinoloja tai yksinoloa ollenkaan ei tule joka päivä. Nyt kolmosella koulupäivätkin ovat jo toki pitempiä.
    Ehdottomasti kannattaa hyödyntää iltapäiväkerhomahdollisuus, jos sellaista kunta tarjoaa. Itsenäistymistä kyllä ehtii harjoitella. Meidän kaupungin kouluissa iltapäiväkerhossa käyvät lapset eivät saa koulukuljetusta kerhosta kotiin, vaikka heillä esim. matkan pituuden vuoksi siihen olisi oikeus. Iso kaupunki ja ikärakenteelta nuori väestö = pakko säästää lasten palveluista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi itku, onpa ikävää ettei iltapäiväkerhoa ole tarjolla, kait se on nuo resurssit jos ei ole tarpeeksi oppilaita niin loput tarvitsijat saavat pärjätä ilman.
      Meillä on onneksi taksikyydit kotiristeyksestä koulun pihaan ja takaisin, opettaja laskee koulun pihalla lähtevät oppilaat. Kyläkoulussa lähes kaikki kulkevat taksilla ja vaikka välillä olisi kiva kun voisi kulkea kävellenkin niin kyllä tuo taksikyyti vain vanhemmille tuo turvaa lapsen koulumatkasta.

      Poista
  4. Se täällä Ruotsissa on ihanaa, ettei kukaan edes oleta pienten olevan itsenäisiä. Omatoimisuus ja vastuullisuus ovat eri asioita ja niitä toki edellytetään. Kolmasluokkalaiseni menee iltapäiväkerhoon joka päivä ja myös aamuhoitoon, jos joutuisi olemaan yksin kotona. Saatan kouluun ja haen sieltä. Niin tekevät lähes kaikkien vanhemmat ja yksin kotiin menevä lapseni ikäinen on poikkeus meidän kaupunginosassa. Ohjattua iltapäivätoimintaa on kuudenteen luokkaan asti ja klubissa todellakin viihtyvät koululaiset.

    Meidän asuinalueella joutuu miettimään turvallisuuttakin, enkä antaisi lapseni kulkea pimeällä yksin. Joskus valoisaan aikaan kävelee kaverille tai satunnaisesti myös kouluun yksin, mutta soittaa aina päästyään perille. Turvattomuudesta en todellakaan pidä ja mielelläni soisin lapselle enemmän vapautta. En kuitenkaan vaadi häntä jäämään yksin kotiin tunniksikaan, kun ei ole pakko. Onneksi täällä se ei aiheuta samanlaista paheksuntaa kuin Suomessa. En muutenkaan ymmärrä, mikä siinä monien suomalaisten mielestä on niin hienoa, että lapset ovat mahdollisimman paljon ja aikaisin itsekseen.

    Meidänkään lapsi ei ole mikään reppana, vaikkei vietäkään tunteja yksinään. Koulu, kaverisuhteet ja harrastukset sujuvat hyvin. Pärjääminen ei tietenkään ole aina aikuisen läsnäolon määrästä kiinni, mutta uskon, että moni koululainen hyötyisi vähemmästä yksinolosta.

    -Kaisla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tästä saisi kyllä ottaa Suomessakin kunnat mallia, iltapäiväkerhoihin osallistumista rajataan ja kaikissa kunnissa koko iltapäivätoimintaan ei ole mitään mahdollisuuksia, tässä ei voi olla kyseenä mikään muu kuin resurssit ja raha.
      Suomessa on pitkiä työpäiviä lasten vanhemmilla ja osa-aikatyötä verotetaan niin paljon ettei siihen ole kaikilla alakoululaisten vanhemmilla mahdollisuuksia.

      Todella mukava kuulla, että Ruotsissa iltapäivätoiminta on aivan erilaista mitä meillä täällä, aamuhoidosta en ole edes kuullutkaan...

      Poista
  5. Meillä tokaluokkalainen on about tunnin välillä yksin kotona. Silloinkin soittelee monia kertoja ja kyselee kuka on tulossa ja koska kotiin.
    Olen vielä itse kotona pienemmän kanssa niin olen melkein koko ajan kotona mutta välillä on tottakai menoja/kerhoja yms.
    Iltapäiväkerhoja meillä ei ole täällä nyt kun lähikirkkomme lopetti kaiken toiminnan ja kirkko on myynnissä. Siellä pidettiin ennen iltapäiväkerhoa. ja se harmittaa :/
    Esikoisella aikoinaan oli kun asuimme eri paikassa kun nyt.
    Haimme hänet aina iltapäiväkerhosta koti matkalla kotiin.

    Monta tuntia kuulostaa kyllä omaan korvaan pitkältä ajalta.
    Kirjoitan siis oman lapsen kokemuksesta ettei varmasti haluaisi edes olla kotona pitkiä aikoja yksin.
    Senkin aika kyllä tulee kun joutuu olemaan yksin pidempiä aikojakin.
    Pakko sitä on sitten vaan totutella olemaan.
    On onneksi puhelin ja mummula on aika lähellä, meiltä about 5 minuuttia jos joku hätä tulee niin ukki on aina melkein kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä todella sääli kuulla, ettei näin monellakaan ole mahdollisuutta iltapäivätoimintaan. Meillä loppuu kahtena päivänä viikossa koulu jo klo 11.30, tuonko jälkeen sitten pitäisi kotiin tulla ja yksin pärjätä. Onneksi meillä on vielä tämän kakkosluokan aikana mahdollisuus iltapäivätoimintaan johon ollaan todella tyytyväisiä oltukkin ja lapsi on viihtynyt.

      Poista
  6. Meidän 2-luokkalainen on myös iltapäiväkerhossa koulun jälkeen ja saa lähteä sieltä kotiin puoli kolmen aikaan. Yksinoloa hänelle jää kotona noin tunti, minkä hän pärjää hyvin. Välillä kyllä soittelee milloin ollaan tulossa :) Usein hänelle tulee kaveri leikkimään tai hän menee kaverin luokse.
    Olen samoilla linjoilla, 2-luokkalainen on vielä pieni, enkä vaatisi yksinoloa, jos lapsi ei sitä itse haluaisi. En näe lapsen yksinoloa minkäänlaisena mittarina sille, kuinka reipas tai pärjäävä lapsi on. Onneksi näitä kerhomahdollisuuksia on!
    - Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iltapäivätoiminta on kyllä pelastus monelle pienelle koululaiselle. Meillä kanssa mennään usein naapurin kaverin luo suoraan koulusta ja keskenään siellä yleensä ovat mutta onpahan toisistaan seuraa ja turvaa.
      Iltapäiväkerhoon olen ollut todella tyytyväinen, sekä me vanhemmat että lapsi on tykännyt todella paljon.

      Poista