Imetys, ei sen kummempaa

Tällä viikolla on vietetty Imetysviikkoa ja minä kannan korteni kekoon, juuri viikon vaihtuessa alkoi myös minun kolmas imetysvuoteni.

Kolmantena syntymäpäivän aamuna viereeni kömpi viikonloppuaamuisin tuttu näky, uninen taapero nuhjaantuneen uniharsonsa ja kissansa kanssa.
Nostin tottuneesti Islan väliimme sänkyymme ja pian jo Isla puoliunisena kuului sopertelevan "tissiä, tissiä" sanoja ja rupesi hivuttautumaan kiinni minuun.
Niin sitä vain sitten tuli kolme vuottakin imetettyä.

En ole koskaan kokenut imetyksen olevan jotenkin mielettömän upea ja hieno juttu tai, että nyt olisin jotenkin tosi hyvä äiti kun olen imettänyt pitkään.
Lapsen imettäminen on itselleni asia joka nyt vain kuuluu äitiyteen, jos minulla on rinnat ja ne tuottavat maitoa niin miksi en tällöin imettäisi.


Muistan kyllä miten loin paineita esikoisen imetyksen onnistumisessa, ensimmäisen kohdalla loin imetykseen niin paljon paineita, ettei alku todellakaan ollut mitään onnea ja ihanuutta.
Nyt toisella kierroksella en edes ajatellut asiaa, olen ollut siitä onnekas, että maitoa minulla on aina tullut hyvin ja imuote molemmilla lapsilla on heti ollut hyvä, joten homma on lähtenyt rullaamaan heti kun vauva on rinnalle saatu.

Olen nyt imettänyt yhteensä elämäni aikana 4 ja puoli vuotta, 1,5-vuotta esikoista ja toisella kierroksella ollaan edelleen.
Islan imetyksen päättymistä en ole ajatellut koskaan mitenkään erityisesti, olen niin laiska suoraan sanottuna, etten edes jaksa vierottaa. Kyllä se itse tuntuu vierottuvan pikku hiljaa.
Nyt aamuiset imetystuokiot ovat oikeastaan enää viikonloppujen spesiaalia, arkena ei ehdi heräillä niin rauhallisesti.

En näe mitään syytä lopettaa, miksi lopettaisin, ulkoisten paineiden vuoksiko?
En edes ole tajunnut pitkän imetyksen olevan jotenkin todella ihmeellistä ennen kuin asia on tullut joskus ohi mennen ilmi ja joku kauhistelia on kyllä joukkoon aina mahtunut.
Minä en ymmärrä keltä on pois, että oma kolme vuotiaani saattaa viikonloppuaamuisin tulla viereen köllötellessä ottamaan tissiä.

Uskon, että suhtautuminen pitkään imetykseen tai suhtautuminen neutraalisti muutenkin koko imetykseen sen kummemmin kohahtelematta johtuu siitä, että oma äitini on myös minua imettänyt yli kolme vuotiaaksi ja imetyksestä on paljon äitini kanssa puhuttu.

Millaisia imetyskokemuksia teillä on? Herättääkö imetys tunteita?

2 kommenttia

  1. Mun mielestä tuo kuulostaa mahtavalle ja ideaalille imetykselle. Itse päädyin lopettamaan imetykset 13kk kohdalla, koska imetyshormonit tekivät minusta sen verran "hullun" ettei se oikein muuhun eloon sopinut. Kaikki muu imetyksessä sujuikin onneksi hyvin (keskimmäisen alkutaivalta lukuuunottamatta) ja tosiaan jospa oma mieleni olisi ollut pikkusen tasapainoisempi, olisin voinut imettää ihan yhtä pitkään.

    VastaaPoista
  2. Aivan ihanaa kuulla toisestakin äidistä, joka imettää kolmevuotiastaan. Täällä nimittäin toinen! Nuorimmaiseni täytti kolme elokuussa, ja tissiä otetaan vieläkin päivittäin ainakin kerran. En näe syytä lopettaa, uskon, että tyttäreni lopettaa kun on itse siihen valmis! Imetyshetki on ihana yhteinen rauhoittumisen ja läheisyydenhetki, ei se tosiaan ole keneltäkään muulta pois...!
    T. Niina

    VastaaPoista