Jumittaa

Bloggaus meinaan, tosin varmaan aika monillakin näin kesäaikana mutta jostain syystä blogin pito on ollut jo jonkinaikaa aikamoista pakkopullaa.

Bloggaaminen on ollut minulle ihana ja rakas harrastus jonka en missään nimessä halua nostattaa paineita tai stressiä.
Mutta sitä se on kuitenkin myös osanaan tuonut, milloin tuntuu etten pysy normaalissa postaustahdissani ja postausideat junnaa eikä kameraakaan jaksaisi käyttää, tämä taas tuo paineita osaltaan laskevissa lukijamäärissä jotka normaalina pitäen pitäisi blogata tiuhempaan mutta kun ei löydy inspiraatioita.

Nykyään kun bloggaaminen ei ole enää samaa kuin aloitellessani, nykyään pitää blogin lisäksi olla aktiivinen myös monessa some-kanavassa, pitää olla blogin fb-sivut, jakaa postauksiaan ja päivittää aktiivisesti instagramia sekä snapchatia.
Itselleni meinaa tulla jo riittämättömyyden ähky, en pysty olemaan aktiivinen joka kanavassa blogin päivittämisen lisäksi.


Näin monen bloggausvuoden jälkeen tuntuu, että olen jo kaiken sanonut mutta silti en haluaisi päästää irti, nautin todella paljon kuvaamisesta kun inspiraatio vain iskee ja tykkään jakaa kuviani laajemminkin kuin vain instassa, lisäksi blogi on itselleni tuonut paljon mielihyvää pelkästään sen visuaalisen ilmeen myötä ja sen, että saan omassa blogissani toteuttaa omaa intohimoani visuaalisuuten.


Bloggaamisen en halua missään nimessä olevan takkuavaa pakkopullaa, olenkin ajatellut asiaa jo ihan ääneenkin, laskeakko rimaa vai lopettaakko.
Blogin sisällön haluan pitää laadukkaana ja kuvat hyvinä sekä viimeisteltyinä, siitä en tingi mutta toisaalta olen valmis tinkimään omasta bloggausmäärätavoitteestani, haluaisin päästä siihen onnelliseen asemaan blogin suhteen eli blogata kun siltä tuntuu, en väkisin kun ahdistus siitä etten ole blogannut kasvaa todella suureksi.
Jatkan nyt jatkoa tällä tavoin, blogi päivittyy kun siltä tuntuu, se tuleeko se olemaan kerran kuussa vai monesti viikossa en osaa sanoa, riippuu täysin inspiraatiostani, siitä koenko palavaa innostusta bloggaukseen, pulppuaako aiheita tuosta vain, vai vaan satunnaisesti.
Voin myöntää myös Snapchatin helppouden vieneen mennessään, jaan arkea sekä juhlaa ja ajatuksiani pitkälti sinne, seurailen siellä monia muita joilla ei edes ole blogia taikka blogi ei itseäni edes kiinnosta.
Jos tuntuu, että tästä ei jatkossakaan kesän lusmuilunkaan jälkeen meinaa tulla mitään jatkan hommaa onnellisesti pelkän Instan ja Snapin puolella.

1 kommentti

  1. Hei,

    olen lukenut blogiasi jo pitkään. Toivottavasti et lopeta!

    VastaaPoista