Mitä syksyllä?

Kesä tekee tulojaan ja lomat sekä rantapäivät ovat vasta edessä päin mutta syksy on meidän perheessä erittäin ajankohtainen, erityisesti minulle.
Syksy on mielessäni päivittäin, tyhjänä ammottavana aukkona jonka kuvioista ei ole mitään tietoa...

Pinja menee syksyllä kakkosluokalle ja jatkaa voimisteluharrastustaaan kisoihin ja eteenpäin tähtäävässä tiimin joukkueessa, harkkamääriä ei onneksi tule lisää kuin yksi joka toiselle viikolle.

Loppu tässä perheessä onkin enemmän kuin avointa, kaikki riippuu minusta ja minun työllistymisestäni.
Jos käy toiveiden mukaan olisin jossain mieluisassa työssä hoitamassa ehkä markkinointia, suunnittelemassa yrityksen markkinointia ja mahdollisesti toteuttamassakin.
Työni olisi pääosin päivätyötä, lähtö aikaisin aamulla mutta paluu kotiin jo hyvissä ajoin.
Isla olisi hoidossa läheisessä päiväkodissa joka on koulun yhteydessä ja Pinja osan viikosta iltapäiväkerhossa.


Mutta koska syksylle minulla ei ole mitään valmista työpaikkaa odottamassa vain paluutani niin olen joutunut aloittamaan ankaran työnhaun, huh!
En ole hakenut töitä kuuteen vuoteen joten voin sanoa, että työnhakuun on pitänyt paneutua kunnolla ajan kanssa.
Innostusta työnhaulle vielä tässä vaiheessa on, onhan edelleen monia yrityksiä minulla käymättä läpi joihin voisin haluta ja työhakemusten kirjoittaminenkin on pitkästä aikaa ihan mielekästä puuhaa ja olen jopa oppinut reilusti kehumaankin hakemuksissani itseäni enkä perinteiseen suomalaiseen tyyliin aliarvoimaan mutta huh kyllähän tätä tekisi jos ei olisi lapsia, arkea pyöritettävänä ja ainut työhakemuksiin perehtymisaika on iltaisin lasten nukahdettua...
Nytkin kirjoitan blogia työhakemusten sijaan koska meillä hilluu edelleen eräs Isla hereillä, Islan nukuttaminen on aivan kamalaa puuhaa nykyään eli yleensä kun olen neidin viimein saanut taisteltua uneen olen itsekkin jo kaiken antanut.
Työn haku kun ei ole mitään kevyttä puuhaa, varmasti jokainen joka on jossain vaiheessa tosissaan töitä hakenut tietää miten hakemuksiin pitää keskittyä ja paneutua ajatuksella.


Pieni ahdistus iskee myös toisinaan, pelko jos en saakkaan töitä, erittäin mahdollinen pelko.
Syksylle on hiukan varoaikaa alkusyksyn verran mutta kun Isla täyttää kolme talouden viimeinen pilari kyllä notkahtaa sen verran, että olen valmis ottamaan tuolloin mitä vain alani töitä vastaan.
Olen ammatiltani kaupan-alan merkonomi eli ammattini on onneksi aika laaja perus kaupan kassalta toimistotöihin.
Olen vahvasti sillä linjalla, että teen tarvittaessa mitä vain, toki en halua tehdä sitä lasten ehdoilla, perhe kuitenkin on työtäkin tärkeämpi eli työajat jolloin en näkisi lapsiani, en pääsisi kannustamaan Pinjaa kisoihinsa taikka ehtisi Islan ensimmäiseen joulujuhlaan, on sellaisia jota en halua lasteni ehdoilla tehdä vaan mielummin tuolloin kiristelen kotona vyötä.


Syksy jännittää ja koskettaa jo paljonkin, mietin millaista on olla jälleen kolmen vuoden kotonaolon jälkeen työelämässä mutta myöskin jännittää mitä jos hakemusteni jälkeen saan vain hylkäyksiä hylkäysten perään, kuinka kestän kymmenet hylkäävät päätökset.

P.S Nyt on myös tilaisuus vinkata mahdollisesta avoimesta työstä tekijälle Jyväskylän seudulla. ;)
Lukuisat työtarjoukset voi laitella minulle, murulitblogi(at)gmail.com

13 kommenttia

  1. Tsemppiä työnhakuun! Samalta seudulta itsekin etsiskelen, mutta oman alan töitä ei kyllä juuri näy vapaissa työpaikoissa. Muita sivuavia hommia olen myös hakenut, mutta ei ole vielä napannut... Jokaisessa hakemassani paikassa ollut yli sata hakijaa. Kova kilpailu on siis työpaikoista.

    Itse en sinänsä ole ottanut vielä stressiä, koska kotona riittää tosiaan kahden pienen kanssa hommaa että ei tässä itseään turhaksi ehdi kokea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu varmasti minunkin alallani ja lisäksi kaupan-ala on kokenut tosi kovan iskun taloudellisesti joten uusia työntekijöitä ei rekrytoida kovin herkästi. :(
      Itselläni pieni stressinpoikanen alkaa nousta koska tosiaan nuorempi meillä tulee jo sen 3-vuotta lokakuussa ja muutenkin tämä taloudellinen kituuttaminen alkaa jo riittää, nuorempikin on ihan valmis jo hoitoon, kaipaa leikkiseuraa kotona päivittäin. :)

      Poista
  2. Tsemppiä työnhakuun! Toivottavasti pian tärppäisi :) Itse jännitän kovasti syksyä aivan päinvastaisesta syystä sillä ainakin toistaiseksi olen jäämässä kotiin kuopuksen täyttäessä 3. Tällä hetkellä tuntui olevan meidän perheelle kuitenkin se paras vaihtoehto kun kotona tehtäviä töitä ei oikein ole. Pärjääminen taloudellisesti kuitenkin jännittää kovastikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä, toivottavasti se työpaikka jostain ilmaantuisi ja palaset loksahtelisivat kohdalleen, näin kävi aikoinaan kun menin töihin Pinjan hoitovapaiden jälkeen.
      Meillä saneli pitkälti Pinjan kouluvuosi kotonaoloani näin pitkään, halusin viettää ensimmäisen kouluvuoden kotona ja nyt töihin meno sen suhteen on jo helpottavampaa ja niin vain huomaamatta myös pienempikin on pian kolmevuotias. :)

      Poista
  3. Samantapaisia ajatuksia myös minulla syksystä. ;) Pitäisikin kirjoittaa siitä blogissa, jos vaikka sitä kautta tärppäisi työnhaussa. Pidetään peukkuja sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti kannattaa myös kirjoitella näistä blogiinkin, eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka sitä kautta sattuisi tärppäämään. :) Tsemppiä myös sinullekkin työnhakuun!

      Poista
  4. Tsemppii.
    Itselläni sama edessä, monet jo ovat kyselleet että mitäs syksyllä. Jaa, en tiedä olen vastannut.
    Pelottavaa, on ammatti mutta meillä on työt täälläkiven alla, koko ajan laitetaan ihmisiä vain ulos kun että otettaisiin uusia.
    Monet on sijaisina tai eivät saa koskaan vakituista paikkaa.
    Kauemmas en halua lähteä töihin, koska näkisin lapsiani sitten jos ajat menee autossa ja työmatkojen kanssa.
    Mies tekee myös pitkiä päiviä niin jonkun täytyy olla lähellä jos lapsille joku tulisikin kesken koulu/ tarha päivän.
    En todelkakaan tiedä, olen vähän katsellut opiskelu paikkojakin jo.
    Jos sitä saisi inspiksen hakea johonkin koulutukseen vaikka.
    Tiedän että jotain on tehtävä, lainat puskee niskaan ja kohta loppuu tuet kun nuorin täyttää kolme syksyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, syksy on yksi iso suuri mysteeri vielä.
      Pätkätöitä täälläkin, ei mitään varmuuksia vakituisista paikoista ja muutenkin työtilanne on mikä on. Meillä ei onneksi ole muita työllistäviä paikkoja lähellä kuin Jyväskylä joten se on ainoa mistä niitä töitäkin on mahdollista hakea.
      Hain viime vuonna opiskelemaan mutten päässyt, nyt en ole varma haluanko sittenkään edes opiskella tuota tutkintoa, harmittaa kun ei ole mitään selkeää päämäärää johon tähtäisin, ei auta kuin kokeilla...
      Tsemppiä sinullekkin, toivottavasti joku ihannetyö nappaisi!

      Poista
  5. Tsemppiä työnhakuun!

    Mielenkiinnosta kysyn että minkälainen teillä on Islalla rytmi? Ja nukahtaako itsekseen illalla vai miten?

    Meillä tuon pienimmän juuri 2v täyttäneen nukuttamisiin meinaa välillä mennä ihan tosissaan käpy :

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Meillä on nukuttaminen myös ihan tuskaista ja onneksi olen kuullut, että todella monella muullakin tämän ikäisellä nukutuksista on tullut ihan tuskaa.
      Isla herää aamulla 6-7 välillä, nukkuu päiväunet, menee unille 12-13 välillä ja nukkuu 1,5-2 tuntia, kahden tunnin jälkeen pitää jo herätellä. Yöunille laitellaan klo 20 mutta nukahtaminen taas voi tapahtua vasta klo 21-21.30. Joskus nukahtaa helpommin mutta yleensä ei, eikä tähän vaikuta vaikka olisi kuinka puuhaillut kaikkea koko päivän ulkonakin, nukutus on silti yhtä vaikeaa...

      Poista
  6. Työkkäristä voi varata ajan ammatinvalinnanohjaukseen, työvoimakoulutuksia kannattaa seurata samoilta sivuilta - niissä voi olla lyhyttä mutta hyödyllistä aikuiskoulutustakin tarjolla. Sitä kautta cv:hen tulisi tuoretta merkintää. Hakea mihin tahansa työhön, tällä hetkellä ei ole varaa nirsoilla. Sillä työtilanne on haastava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen käynyt jo ammatinvalinnanohjaajalla tosin en kauheasti viisastunut siellä ja työnhakukurssille minut on passitettu, se oli kyllä hyödyllinen ja motivoiva kurssi, sain paljon siitä irti.

      Tässä vaiheessa kyllä vielä nirsoilen ja haluan uskoa, että löydän oman alani töitä jostain mieluisasta paikasta. Toki jos työtä en etsinnöistä huolimatta millään löydä niin on laajennettava työnhakua, nykyään vain tuntuu, että ihan joka työhön pitäisi olla alan koulutus...

      Poista
  7. Haussa olevat työvoimakoulutukset on btw. eri juttu kuin työnhakuvalmennus. Suosittelen. itse työllistyin sitä kautta.

    VastaaPoista