Luonnossa

Olen sitä mieltä, että luonnossa liikkuminen ja luonnon tutkiminen tekee lapsien kehitykselle erittäin hyvää.
Luonto on tärkeä osa meitä ja siellä riittää ihmeteltävää tuntikausiksi, erityisesti nyt kun luonto on puhkeamassa kukkaan ja eläimet heräilleet.


Maalla asuessani pidän ehkä parhainpana puolena sitä, että luonto on lähellä, omassa pihassa ja ympäristössä.
Kuulin tänään käen kukkuvan kauan kun nukuttelin Islaa rattaissa ja illalla teimme vielä sateen loputtua pienen kävelylenkin joka oli tarkoitus tehdä hiukan pidemmälle kuin ison tien toiselle puolelle mutta ihmeteltävää oli lapsille niin paljon ettemme pääseet kovin vauhdikkaasti etenemään.

Tutkimme miten lähiojan sammakon kutu on muuttunut sadoiksi pieniksi nuijapäiksi ja kävimme läheisessä suuressa metsässä ihailemassa metsän kauneutta sekä kaukaa mäeltä alas vauhdikkaasti kohisevaa puroa.
Lapset ihmettelivät suuren suuria muurahaispesiä ja kaatuneen puun rungon päällä ahertavia muurahaisia suurine kantamuksineen.


Metsässä ajantaju lakkasi ja tajusinkin pian, että iltapala-aika on jo aivan käsillä joten lasten toiveesta tehdään samaan metsään pian vielä toinen retki, eteenpäin jatkunut polku olisi houkutellut jatkamaan pidemmälle.

Vaikka nautin kaupungin vilinästä, rakastan isoja kaupunkeja, niissä on ihana käydä, tykkään jotenkin erityisesti Helsingin vilinästä, vanhoista taloista, ratikoista ja metrosta.
Helsinki on paikkana ihana käydä, olla muutamakin päivä mutta kotiin maalle silti omaan rauhaan kaipaan ja huomaan miten lapsetkin nauttivat luonnon läheisyydessä.
Käydessämme ihmettelemässä luontoa ovat lapsetkin kiltisti, ei mitään kitinää kuulu tai tappelun ääniä, luonnossa rauhoittuvat niin lapset kuin aikuisetkin.


Haastankin teidät piipahtamaan lasten kanssa lähimetsäänne! 
Mielellään rauhassa ja kävellen jolloin huomaa ojanpohjilla tärisevät nuijapäät ja yllättävät metsäpolut.

8 kommenttia

  1. Meillä kaikki lapset rakastavat metsässä seikkailemista. Isommat tekevät kahdestaan jo pieniä retkiäkin, kun tontin rajalta alkava metsikkö ei ole niin suuri, että eksymään pääsisivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä myös Pinja leikkii paljon metsikössä itsestään ja rakentelee majoja, samaa mitä itsekkin tein pienempänä. :)

      Poista
  2. Asumme pienehkössä kaupungissa, jossa saa sopivan kontrastin keskustaa, peltoja lehmineen, metsää, merenrantaa. Mukava nahdä miten lapset osaavat minulle tutun lähimetsän polut ja kivet ja kannot jo alle viisivuotiaina yhtä hyvin kuin itsekin pienenä. Ja ihmeteltävää riittää joka kerralle jotain uutta ja jännää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihanalle! Samoin itsekkin seikkailin lähimetsikössä pienenä päivät pitkät. :)

      Poista
  3. Juuri eilen mietin, miten sitä itsekin näkee maailman ja luonnon ihan eri silmin, kun tuon taaperon kanssa seikkailee. Neiti kiinnittää huomiota kukkiin, muurahaisiin, kiviin - ihan kaikkeen mahdolliseen, mistä itse vaan kulkee ohi huomaamatta.
    Päiväkodissa olivat eilen käyneet retkellä urheilukentän viereisessä metsikössä - oli sen verran mieluinen reissu, että neiti höpötteli siitä vielä illallakin kotona. Ja tosiaan kotiin mentiin päiväkodista rattailla erään toisen metsikön ohi, niin kuului vaan rattaista hihkaisu "Äiti! Tuolla käytiin tänään retkellä!" :)
    Itsekin maalla kasvaneena on kyllä ihanaa, että luonto on suhteellisen lähellä ja ympäristössä on muutakin kuin asfalttia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, meillä Isla muistaa autolla ohi ajaessakin ojan jossa on sammakoita ja samoin huomaa maasta pienen sokerimuurahaisenkin hiekan seasta. :)

      Poista