27

Tuollainen luku tuli tänään vuosiini lisää, nykyään nämä omat synttärit suorastaan liukuu ohitse, onneksi facebook ja mummoni muistuttaa syntymäpäivistäni.
Syntymäpäivä kun osuu keskelle viikkoa niin päivä on mitä muutakaan kuin arkinen, torstai on muutenkin meillä suht kiireinen päivä illan voimisteluharkkoineen.
Lisäksi pieni syysflunssa uhittelee minua ja jätimme tänään Islan kanssa taaperojumpan sekä aamun kerhon välistä kun olo itselläni on hiukan flunssainen.


En koe vielä ainankaan minkäänlaista ikäkriisiä vaikka luku kolmekymmentä läheneekin lähenemistään.
Paljon olen saanut jo tähän ikään elämässäni tehtyä, vanhin lapseni on jo kouluikäinen ja lapsetkin on periaatteessa tehty, vauvakuumetta en erityisemmin pode eli tällä hetkellä tämä kaksi tuntuu sopivalta lapsimäärältä mutta koska lapset on kuitenkin nuorena tehty niin ehdin vielä vaikka sen iltatähdenkin yli kolmekymppisenä tehdä jos siltä rupeaa kovasti tuntumaan.
Lasten välissä olen ehtinyt opiskella itselleni ammatin mutta jatko-opinnot ja itsensä kehittäminen opintojen saralla on vielä minulla haaveena jota toivottavasti ehdin vielä ennen kolmekymmentä toteuttaakkin kunhan Isla vielä hiukan kasvaa ja töihin paluu rupeaa houkuttelemaan kovasti.


Kuitenkin minusta tuntuu, että tällä hetkellä elän jotain murrosvaihetta elämässäni, kotiäitinä ollessa on aikaa ajatella myös töihin paluuta ja mitä haluaisin sitten "isona" tehdä, tämä asia onkin nyt ollut kovasti mielessäni.
Huomaan myös, että kotona ollessani ja lasten ollessa pieniä lapset menevät niin täysin etusijalle etten muista hoitaa itseäni ja omaa hyvinvointiani joka toki kulkee käsikädessä lastenkin hyvään oloon jos äiti voi hyvin.

Voin ihan rehellisesti myöntää, että olen ohittanut itseni nyt Islan kanssa kotona ollessani ja antanut itseni terveydellisesti ja henkisesti repsahtaa aika huonoon kuntoon.
Henkisesti olen tosi väsynyt, kärttyinen ja stressaantunut ja fyysisesti olen rapa kunnossa, syön mitä sattuu ja paino pikku hiljaa nousee vain nousemistaan, liikkua en ehdi tai viitsi enkä jaksa.
Tarvitsisin jonkun potkun itselleni jotta saisin elintapojani kuntoon, ruokailua terveellisemmäksi ja säännöllisemmäksi ja itseäni liikkumaan.
Uskon, että henkinen hyvinvointi ja vireystila varmasti kohoaa kunhan fyysisesti saisin itseni parempaan kuntoon, enemmän aikaa liikunnan parissa ja ravintoarvoiltaan parempaa ruokaa.

Haluaisin vain ohittaa itseni ja oman hyvinvointini mutta tiedän, etten voi ohittaa sitä aina vain ja kolmikymppisen minäni tavoitteeksi tämän kolmen vuoden aikana voisin laittaakkin hyvinvoivan itseni.

15 kommenttia

  1. Onnittelut!
    kuin minun näppikseltä... tosin olen sen 10v vanhempi. Mutta se oma hyvinvointi jäänyt kolmen lapsen myötä kyllä ihan taka-alalle... Mutta kunhan tuo vauva tuosta vielä hiukan kasvaa, uskon, että sitä omaa aikaakin alkaa löytyä. Ja mä käytän sen taatusti kuntoiluun! Entisenä kilpaurheilijana ottaa välillä vähän lujille katsella kroppaansa... :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpottavaa kuulla, että muillakin näin. Onhan se totta, että lapset vievät aikaa ja lapset tulee laitettua aina etusijalle niin itsensä hoito jää aina vähän taka-alalle.
      Uskon, että kilpaurheilutaustalla saatkin hyvin tsempattua itsesi liikkumaan kunhan aikaa alkaa jälleen löytymään. :)

      Poista
  2. Onnittelut ja tsemppiä hyvinvoinnin etsimiseen!

    VastaaPoista
  3. Onnittelut! :) Mulla se ikäkriisi vaan kasvaa kasvamistaan. Tämä vuonna vielä tuo sama luku tulee täyteen ja puistattaa ajatuskin... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Minusta taas tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen sen paremmaksi elämäni muuttuu vuosi vuodelta. :)

      Poista
    2. Hyvä niin :) mulla tuntuu, että epäonni vaan kasvaa ja väsyny lisääntyy. mini sai tänään koko jalan kipsin :( tänä vuonna menetettiin koti ja kaikki talossa käsiin. Rakkaita läheisiä kuolee ja vammautuu jatkuvasti. Tuntuu et pitäis olla huoleton 5v et polla kestäs kaiken :D jospa onni vielä joskus kääntyis eikä vanhensi itse ennen aikojaan :)

      Poista
    3. Voi itku kun teille on sattunut ja tapahtunut kaikkea ikävää mutta toivottavasti se onni siitä kääntyy, ei aina voi olla vain epäonnea yhdellä ihmisellä.
      Tsemppiä kovasti sinne!

      Poista
    4. Jospa se menis nii että ne sattu kaikki kerralla ja nyt alkaa sellanen hurja positiivisten sattumusten sarja :D tänään nauroin et mitenhän paha dementia koht on, ku piti heittää ruuat roskiin uunista. Otin pesukoneesta kulhon mihin laitoin ruuat. Tyhjensin koneen ja puolivälissä aloin miettii miten ne astiat on niin liukkaita. Sit huomasin että ei hitto, Mini on sammuttanu koneen just pesun alkuvaiheessa ja ne oli ihan saippuassa! Jotenki ei vaan yhtään muistanu et se kone ei ollu hurissut ohjelmaa tarpeeks kauan. Ei sit uskaltanu ottaa riskiä ja syödä sitä ruokaa kun tiedä mitä myrkkyä siihen oli sekoittunu :D

      Poista
  4. Monella äidillä se oma hyvinvointi jää varmasti taustalle, kun lapset on pieniä. Ehkä parasta olisi lähteä pienistä muutoksista. Ruokavalioosi voisit koittaa lisätä proteiinia ja hyviä rasvoja, esim. rahkat ja hyvät öljyt kuten laadukas oliiviöljy. Rasvaa ei kannata varmasti kokonaan jättää pois, mutta sokerin määrää hyvä tarkkailla. Liikuntaa varmasti yksinkertaisin olisi harrastaa lenkkeilemällä. Jos tuntuu vaikealta lähteä yksin, voit pyytää kaveria mukaan tai ottaa hyvää musiikkia mukaan! ja eihän lenkin tarvitse olla pitkä, vähitellen vain. Ja jos tuntuu siltä niin voisit ottaa käyttöön jonkin lisäravinteen, mutta niissä on sitten paljon laatueroja että mitä tahansa ei kannata ottaa. B-vitamiinilisä olisi myös varmasti hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tuskin sitä ainoita ollaan, lapsille tulee itseni ainankin niin omistauduttua ettei omaa hyvinvointia tule niin huomioitua.
      Kiitos hyvistä vinkeistäsi, lenkkeily on hiukan hankalaa nyt pimeän aikaan, lenkkimahdollisuutta kun on vain iltaisin miehen tullessa kotiin ja meillä ei täällä ole katuvaloja joten muutaman kuukauden päästä kaikkialla on sysipimeää, kesäisin aivan ihana lenkkeillä täällä maalla mutta talvella pimeys ahdistaa pimeine metsineen.
      Lisäravinnetta söinkin jonkinaikaa mutta unohdin ostaa lisää kun loppui ja siihen jäi sekin, pitääkin muistaa ostaa uusi purkillinen.
      Kiitos näistä vinkeistä, olivat oikein hyviä pikku vinkkejä jolla helposti saa hiukan elämäntapoja muutettua. :)

      Poista
  5. Samanlaisia mietteitä mulla, kolmekymppiä tulee täyteen kolmen vuoden päästä ja ennen sitä haluaisin saada takaisin hyvinvoivan, energisen itseni ja pudottaa raskauskilot+muutamia päälle.

    Osallistuin kesän alussa Kaisa Jaakkolan Taikinasta teräkseksi-ilmaisnettivalmennukseen ja sieltä sain loistavat opit elämäntaparemppaan. Kaisalta on ilmestynyt myös samanniminen kirja ja se käsittelee elämäntaparemonttia kiireiseen arkeen, eli just meille kotiäideille passeli!

    En olisi kyllä ikinä uskonut, miten paljon ruuan laatu voi vaikuttaa niin moneen eri elämänalueeseen! Liikun entiseen malliin, eli lähinnä lasten kanssa ja koiran kanssa päivittäin lenkkeillen ja silloin tällöin voimaharjoittelua tehden. Lisäravinteisiin kiinnitin ilmaisvalmennuksen aikana enemmän huomiota ja nekin ovat varmasti osaltaan vaikuttaneet jaksamiseeni.

    Ja tää ei ollut mikään maksettu mainos, oon vaan niin onnellinen kaikesta siitä, mitä tuo valmennus mulle antoi! Paljon löytyy tietoa, miten näitä elämäntapoja lähteä muuttamaan, mutta harvoilta niin konkreettisia neuvoja, mitä Kaisan kurssilta koin saavani :) Jos liikuntaa haluaisi lisätä, ostaisin varmaan lisäksi joltain PT:ltä saliohjelman ja tsemppauspalvelun.

    -Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, pitää ehdottomasti tutustua tuohon valmennukseen, jotenkin helpompaa ruokavaliokin uusia kun on tarkat ohjeet mitä pitää tehdä.

      Poista
  6. Mites treenidvd:t, jos et voi vaikkapa kansalaisopiston jumpissa käydä? Niitä löytyy ihan youtubesta esim. Jilliann Michaelsilta, mutta toki myös dvd: nä. Ne ovat kohtuukompakteja ( n. 30 min) , mutta tehokkaita, eikä välineitä juuri tarvitse ja voi tehdä vaikka lapsen nukkuessa. - Anki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystäväni on tehnyt näitä ja ajatuksella itsellänikin, että voi kun saisi päikkäriaikaan itsestä sen verran irti mutta kun se päikkäriaika on melkein se ainut hetki päivässä jolloin ehtii siivota, lajitella pyykkiä, juoda kahvia ja lukea blogeja. Nytkin otin urakaksi vastata kaikkiin vastaamatta jääneisiin kommentteihin blogissani ja tähänhän se koko päikkäriaika menikin mutta toisaalta noita voisi ehkä tehdä myös jo lapsen ollessa hereilläkin, Islaa saattaisi vain kiinnostaa mitä äiti touhuaa. :)

      Poista