Seikkailemassa Laajavuoressa

Vietimme Pinjan kanssa ennen koulujen alkua hiukan äiti-tytär aikaa ja päätimme lähteä käymään Laajavuoren Seikkailupuistossa johon olin saanut yhden vapaalipun Bloggaajien elämysillasta.

Meillä ei ennestään ollut kummallakaan mitään aikaisempaa kokemusta tälläisistä seikkailupuistoista ja ajattelin, että Pinja voi sen Junnuradan kiertää ja tuskin meillä kovin pitkään niissä parissa vaikeammassa radassakaan yhdessä menee.


Saimme heti valjaat päällemme, Pinjakin ihan aikuisten valjaat jo ja pienen opastetun harjoittelun jälkeen Pinja kävi muutaman kerran kiertämässä Junnuradan ennen kuin polte vaikeammille radoille oli niin kova, että lähdimme seuraavalle Löytöretki nimiselle radalle.


Pinja nautti aivan täysillä näistä radoista, kait se oli se lapsen luottamus ja kokemattomuus ettei osannut vielä pelätä. :)
Pinja on myös ketterä, vahva ja notkea sekä hyvän tasapainon omistava joten Löytöretki rata eikä seuraavaksi vaikeampi Perhe ratakaan tuonut Pinjalle suurempia vaikeuksia, uskon, että voimistelutausta on suuri plussa ketteryydessä radoilla.
Pinjaa ei tosiaan kertaakaan pelottanut putoaminen ja oli kovin pettynyt kun emme enää menneet vielä hurjemmalle Seikkailu radalle MUTTA voi äitiä, minua pelotti välillä niin paljon ettei oikeasti pelon kyyneleet olleet kaukana, noloa myöntää mutta varmaan jo ekan radan alussa Pinja sai tsempattua pelkuri-äitinsä ensimmäisen esteen ohitse.
Voin sanoa, että näiden ratojen jälkeen jalat olivat itselläni aika spagettia ja joka lihas oli seuraavat pari päivää kipeänä jännityksestä.
Minua ei olisi saanut mistään hinnasta kahdelle vaikeammista radoista, näissäkin oli jo tarpeeksi.


Mutta jälkifiilikset olivat mahtavat!
Vaikka se pelko oli jotain hirveää alussa niin lähes kolmen tunnin seikkailun ja oman pelkonsa voittamisen jälkeen fiilis oli varmasti juuri sellainen mitä jotkut saavat kovan urheilusuorituksen jälkeen.
Täytyy sanoa, että tämä oli kaikesta pelosta huolimatta erittäin koukuttavaa, uudestaan tekisi mieli mennä ja seuraavalla kerralla aijon voittaa pelkoni ja uskaltaa kolmos radalle.
Pinjallehan tämä oli pelkkää hauskanpitoa.
Pinja on aika rohkea ja liikunnallinen joten tämä oli hänelle ihan täydellistä hauskanpitoa, kuulema oli Pinjan mielestä paljon parempi kuin HopLop. :)


Kovin pienen lapsen kanssa ei kannata edes tuohon Junnuradalle yrittää, jonkin verran pitää olla pituutta jotta siellä pystyy liikkumaan. Hetkiä-blogissa on seikkailtu tuolla alle kolmevuotiaan kanssa kiertäen tuo Junnurata mutta vaikka varmasti nuo pienetkin seikkailijat saavat paljon Junnuradasta irti niin uskoisin, että lasten kanssa tämä Seikkailurata antaa ehdottomasti eniten kun ikää on lapsella sen verran, että saa päälleen aikuisten valjaat ja pääsee liikkumaan noissa pitkissä radoissa.

Vielä ehtii Laajavuoreen seikkailemaankin, seikkailupuisto on avoinna vielä lokakuulle saakka.
Aukioloajat löytyvät täältä.

9 kommenttia

  1. Mekin käytiin tuolla kesällä Jyväskylän reissullamme. Meidän päivälleen samanikäinen poika kiersi myös isänsä kanssa nuo samat radat ja hinkui myös vaikeammille radoille. No ne jäi odottamaan lisää pituutta. Meidän poika vasta 120cm. Meidän melkein 3-vuotias pikkuneiti kiersi tuota lastenrataa. Hyvin meni muuten, mutta oma pituus eu riittänyt hänelläkään vaijerin liikuttamiseen itsenäisesti koko aikaa ja maasta käsin lyhen äidin oli hieman vaikeampi avustella, mutta onneksi isosisko jaksoi avustaa pikkusiskoa poikien mennessä hurjemmilla radoilla. Suosittelen minäkin paikkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri samat radat tosiaan mitä mekin kierrettiin ja hinkui myös niille vaikeammille radoille mutta ensinnäkään minä en uskaltanut sinne ja pelkäsin jos Pinjalla ei pituus olisi riittänyt mutta valjaita palauttaessamme meille kyllä sanottiin, että varmasti olisi Pinjalla pituus riittänyt, Pinja on nyt hitusen vajaa 130cm, sitä en tiedä kuka noihin vaikeampiin ratoihin Pinjan kanssa seuraavalla kerralla menee, minua pelottaa ja miehelläkin korkeanpaikankammoa. :D

      Poista
  2. Moikka aika koukuttava tuo rata! Hurjin paikka oli minusta työntää lastenvaunuja ylös lähelle rataa ja sitten alas. Katsoimme pientä vuorotellen ja molemmat ehdimme kiertää ratoja. Ihan kiva vapauden tunne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo koukuttava nimenomaan kyllä onkin! Huh, jaksoitte lastenvaunut työntää tuonne ylös, en yhtään ihmettele, että oli aika hurjaa työntää vaunut tuonne, ei varmastikkaan mitään helpointa puuhaa...

      Poista
  3. Tuo seikkailu oli kyllä niiiiin pelottavaa, mutta silti aika siistiä kun pystyi voittamaan pelkonsa. Varmasti käväisen vielä toistekin tänä kesänä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samat fiilikset minullakin oli, pelotti aivan hirveästi mutta jälkeenpäin oli niin upea fiilis kun oli saanut pelkonsa voitettua. Uudelleen mekin tuolla tulemme käymään muttei varmaan enää tänä kesänä, kerätään vähän Pinjalle lisää pituutta ja äidille rohkeutta vaikeampiin ratoihin. :)

      Poista
  4. Joo, sinne oli huono saada rattaat yllä! Ei muita miinusta nyt. 9v just täyttänyt kiersi jopa vaikeimman radan, ja tuo metrin mittainen meni junnurataa ihan ilman apua lopulta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rattaat on varmasti tuonne tosi vaikea saada, en jotenkin edes ajatellut asiaa kun rattaita ei ollut matkassa mutta niiden tuonne ylös saaminen on varmasti aikamoinen taitolaji...
      Aika hurjapää teidän 9v! Minä katsoin kauhuissani jo sitä kun muut menivät sitä vaikeinta rataa, Pinja ei olisi kyllä siitä vielä ehkä selvinnyt, vaatii kuitenkin voimaakin jo jonkin verran.

      Poista
  5. Ei meilläkään pinsku uskaltanut vaikeimmalle, mutta ei ole niin ketterä ja liikkuva kuin isoveli :)
    Muistan siis lukeneeni että siellä pääsisi rattaiden kanssa kulkemaan, mä kannoin ylös vauvan kaukalossa ja mies rattaiden rungon ;) ensikerralla taidetaan napata liina, tästä oppineena..

    VastaaPoista