Muutama sananen bloggauksesta

Blogi, no se on mielessäni päivittäin usein.
Olen kirjoittanut blogia kuusi vuotta (mitä ihmettä, piti muutamaan kertaan laskea, että laskinko oikein) ilman suurempia taukoja, blogi on päivittynyt aina tasaiseen tahtiin.
Välillä bloggaus tuntuu todella taakalta ja inspiraatio on hukassa, muutaman päivänkin bloggaamattomuus saa blogiin tarttumisen tuntumaan tahmealta.
Toki aina voi miettiä miksi sitten väkisin on avattava Blogger ja tartuttava postaukseen jos ei kiinnosta, tämä pätee kyllä harrastukseen kuin harrastukseen, aina ei kiinnosta mutta yleensä kun harrastuksen pariin lähtee niin hetken päästä se jo tempaakin mukanaan.

Näin nytkin, minulla on juuri nyt tälläinen tahmea alku postausta kirjoittaessa, ajatukset ovat olleet muualla ja bloggaus ei ole ollut nyt päällimmäisenä mielessä joten nyt kun tartuin blogin pariin niin kirjoittaminen ja alku tuntui vaikealta mutta nyt näppäimet vievät jo ja tekstiä tulee.


Bloggaus on nykyään suosittu harrastus ja joillekkin jopa päätoiminen ammattikin, aivan kuten mikä tahansa harrastus josta voi vuosien saatossa tulla ammatti.
Minulle tämä on rakas harrastus, muita harrastuksia minulla ei nyt pikkulapsiajan ruuhkavuosilla ole ollut, tämä kun ei vaadi lähtöä mihinkään ja ajan bloggaukseen saa illasta kun talo hiljenee.
Joskus minulta on kyseltykkin miksi et rupea tekemään rahaa blogillasi, ensinnäkään tienaaminen blogilla ei ole kuitenkaan niin helppoa tai nopeasti saavutettavissa, enkä minä ole luonteeltani mikään hyvä business hai joka hoksaisi miten sitä rahaa milläkin jutulla tehdään enkä toisaalta haluaisikaan.
Tykkään bloggaamisesta näin ilman tuloja todella kovasti, olen tosi kova stressaamaan ja raha saa minut stressaantumaan herkästi enkä halua liittää blogiani stressaavaksi paikaksi ajatuksessa, että uusia hyviä postauksia on saatava paljon ja tietyllä aikavälillä ja minun pitäisi saada tienattua sen ja sen verran, että saan laskut maksuun, huh, stressaannun jo pelkästään ajatuksesta.


Bloggaaminen saa minut edelleenkin innostumaan, hyökkäämään koneen ääreen illalla ja muokkaamaan kuvia sekä kirjoittamaan postausta näppäimistö sauhuten.
Uusia postausideoita on hurjasti päässäni ja nautin suunnattomasti valokuvaamisesta sekä kuvien muokkauksesta.
Tulen todella hyvälle mielelle ollessani tyytyväinen kuviini sekä blogiini.

Tietysti blogi ilman yhtään lukijaa on supertylsä, silloin bloggaan vain itselleni eikä se ole ollenkaan niin kivaa kuin huomata, että blogiani lukee muutkin ja saan palautetta blogistani.
Vähän sama kuin tekisi jotain työtä ilman, että sitä kukaan muu koskaan näkee, vaikka maalaisi vain itselleen ilman, että koskaan tulisi muilta työstään saamaan palautetta.


 Tulen varmasti jatkamaan harrastukseni parissa vielä pitkään, toivottavasti kehityn koko ajan tässä lisää ja innostus bloggaukseen pysyy samana.
Seuraavaksi blogiin tulossa huomenna uudistunutta hiuskuontaloani, päivitettyä Pinjan huonetta, Lundian hyllyn projektin päättymistä sekä tietysti puran blogiinkin ensi viikon Helsingin retkeämme käyntikohteineen.

Kuvat ovat viime lauantailta Lättähattureissulta mummolasta Pieksämäelle.

2 kommenttia

  1. Mulla on usein mielessä just ihan mielettömiä paikkoja missä tekis vaan kuvata. Osittain kuitenkin kun pyrin ihan tutut rakennukset ja ajoneuvot sekä kasvot kokonaisuudessaan rajaamaan niin moni kuva jää ottamatta tai pelkästään kameran kortille ihasteltavaksi. Välillä on kasvokuvia blogissa, koska on vaan ollut niin kivoja että pakko laittaa :)
    Nyt kesällä enemmänkin aika kuin inspis on hukassa - vuorokaudessa ei tunnit riitä :)

    Tykkään lukea sun blogia, vaikken aina ehdi kommentoida!

    VastaaPoista