Kotiäitinä

Instagram-tiliini on viime päivinä putkahdellut kuvia aina ties mistäkin sotkusta ja siivoamisesta.
Isla tulee viikon päästä 1,5-vuotta ja en nyt voi myöntää, että täysillä joka päivä tästä kotiäitiydestä aina nauttisin.
Päivät kuluvat pääosin ruokaa tehden ja siivoten, siinä ne pääpainot päiville.
Minä niin nautin kun kotona on siistiä mutta sen toteuttaminen ei ole ihan niin yksinkertaista, Isla osaa olla aikamoinen sottaaja jos siivoan aamupäivällä niin illalla on taatusti jo yhtä makoisa sotku taas mitä aamupäivälläkin.
Olen yrittänyt rentoutua tämän kaaoksen kanssa mutta yritykseksi on jäänyt.


Muita kotiäitiyden iloja on, että Isla ja Pinja ovat ruvenneet tappelemaan, Pinja härnää nykyään Islaa lähes koko sen ajan kun on kotona, ei todellakaan mitään rauhallista yhteistä leikkiä sisarusten kesken.

Ja Islahan on tietysti aika energinen, paikoillaanolo tuskastuttaa ja silloin sotketaan ja kiukutellaan enemmän joten aamupäivisin pitäisi keksiä jotain puuhastelua joko kerhossa käyntiä tai pelkästään ulkoilua.


Välillä tuntuu, että pää räjähtää näiden lasten kanssa kotona, ei hetken rauhaa, siivoaminenkin on kivaa mutta ei lasten kanssa.
Pinjasta lähdin töihin Pinjan ollessa 2-vuotias, siihen vaiheeseen Islan kanssa olisi enää puoli vuotta mutta koska Pinja menee kouluun niin en voi tai halua vielä laittaa myös Islaa hoitoon joten luultavasti edessäni on se kolmen vuoden kotiäitys, enää siis toiset 1,5-vuotta jäljellä! :)
Jotain pitää kyllä vaikka syksyllä kehitellä, vaikka jotain kodin ulkopuolista satunnaista työtä ihan pelkästään oman henkisen jaksamisen vuoksi.
Pelkkä kotiäitiys vuosikausia on suht turhauttavaa, samat puuhat päivästä toiseen ilman loma-aikoja.


Toki tässä on puolensakkin, ykkösprioriteetti miksi olen kotona on lapset, en ole itseni takia kotona vain siksi, että tämä on niin "kivaa" vaan siksi, että lapsilla on kevyempää ja stressaamattomampaa arkea ilman kiirettä hoitoon ja Pinja saa rauhallisempaa laskua eskari- ja kouluelämään päiviensä ollessa lyhyempiä.
Jos jotain kivaa keksin kotona olemisesta verrattuna työelämään on, että tokihan näiden lasten kanssa on välillä myös kivoja päiviäkin, näen Islan kehittymisen ja Pinja on kertomassa minulle eskaripäivästään heti yhden jälkeen.
Unohtamatta tietenkään sitä millä taas jaksamista saa kotiäitiyteen, ne muut kotiäidit, kerhot ja kahvittelut jolloin näkee muitakin sekä hiukan kiireettömämpi arki, rauhallisemmat aamut ja mahdollisuus lähteä arkisin vaikka kaupungille tai kylään.


Lasten vuoksi haluan pinnistää vielä sen toiset 1,5-vuotta kotona mutta sen voin sanoa, että jotain muuta minun on viimeistään syksyllä keksittävä itselleni, jotain kodin ulkopuolista työtä tai koulua jolloin saan vähän hermojani lepuuteltua ja jaksan taas paremmin kotona kotitöidenkin parissa.

P.S Huomenna nähdään Lapsimessuilla! :)

14 kommenttia

  1. Kuulostaa niin tutulle... Pojat tappelee lähes koko ajan kun ovat minun kanssa kotona. Nytkin nuorin suuttui yksin jostakin ja huutaa kunnes kyllästyy. Siihen ei auta edes lahjonta. Aamulla sain ruuat päälleni ja lattialle ja päivällä yritti sylkeä päin naamaa. Astetta temperamenttisempi kuin isoveli samassa iässä. Välillä kyllä tuntuu kuin olis eläintarhassa :D Voin vilpittömästi kertoa kadehtivani niitä vanhempia joiden lapset on tosi kilttejä aina :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ollaan ihan yhtä temperamenttisia molemmat lapset, huh... Mutta kun vanhemmat tietää niin eipä näistä lapsistakaan kovin lauhkeita voi kasvaa. :D Meillä kyllä Pinja osaa käyttäytyä hyvin muualla, oikein yllätyn aina miten kiltisti Pinja onkaan kun on ilman vanhempia tai pikkusiskoa.

      Poista
    2. Kyllä meilläkin kylässä on molemmat nätisti ja sillähän juuri kukaan ei usko jos kertoo millaisia kotona ollaan :D

      Poista
  2. lapsen/lapsien kannalta tosiaan ihan ok olla kotona, jos vain itse jaksaa mutta ei se mikään autaaksi tekevä asia ole tietenkään :) itselläni se tilanne,että olen viime vuoden osittain ollut sairaslomalla ja aika paljon lapsen kanssa kotona. Kivahan se toisaalta on, että ei tarvitse lapsen viettää pitkiä päiviä hoidossa :) nyt olen syksylle hakenut pariin kouluun ja jotain työhommaa myös vähitellen kehittelen. Mun alalla on vain tosi huono työllisyystilanne... Että tsemppiä sulle(kin) kotipäiviin. Aika aikansa kutakin ja hakeudu ihmeessä syksyllä vaikka osa-aikaiseen työhön, jos siltä tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tietenkään ole mutta hirvittää myöskin ajatella millaista olisi jos kävisin töissä ja lapset olisivat hoidossa, varmasti aika kiireistä myös sekin ja stressaavaakin. Joku satunnainen keikkatyö voisi olla kyllä kivaa vaihtelua tähän kotiäitiyteen, Islaa en haluaisi vielä hoitoon laittaa tai Pinjaa iltapäiväkerhoon syksyksi niin keikkatyötä voisi harkita niin, että saisi lapsille aina hoitajaa satunnaisesti kotiin tai tekisi viikonloppuja. :)

      Poista
  3. Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Jos mä jonkun vuoden elämästäni saisin elää uudelleen niin ehdottomasti joku viidestä ( ei putkeen) kotiäitivuodestani..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, muistan kun jäin Islasta kotiin ja miten ihanaa olikaan jäädä taas kotiin pois siitä kiireestä ja oravanpyörästä mutta aika kultaa muistot, nyt on vähän eri ääni taas kellossa kuin kotiin jäädessäni. :D

      Poista
  4. Mulla vasta on tämä toisen kierroksen kotiäitiyden matka alussa. Nyt odotan niin innolla, mutta katsotaan missä kohtaa tulee seinät ekan kerran vastaan. :D Nyt haluaisin olla pidempään kotona kun esikoisen kanssa kun oli kiire opiskelemaan ja uskon kyllä, että se esikoinen auttaa siinä kun on joku kenelle jutella ja valmis äippäverkosto. Ehkäpä tämä on joku vaihe ja puolen vuoden päästä tuntuukin taas ihan erilaiselta. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä päätin jo aikoinaan Islaa odottaessa, että nyt olen sen kolmannen vuoden kotona kun Pinjasta jäi harmittamaan, etten ollutkaan kotona sitä kolmatta vuotta mutta toisaalta ymmärrän nyt tässä vaiheessa, että pää on levinnyt jo sen kahden vuoden jälkeen vaikka hyvä äitiverkosto silloinkin jo oli minulla.

      Poista
  5. Sama tilanne täällä, olen kotona "lasten vuoksi" vielä noin vuoden. Pää meinaa räjähtää välillä eli ihan samat tuntemukset nyt vähän isommaksi kasvaneen taaperon kanssa sekä tosiaan härnäävien isojen sisarusten. Ainaista tappeluiden selvittelyä ja komentelua isommille ja pienen sotkujen siivoustahan tämä on. Mutta kun mietin vaihtoehtoa: lapset päiväkodissa ja molemmat vanhemmat työssä klo 7.30-17 työmatkoineen, niin lapsille tämä on kuitenkin parempi vaihtoehto, että on joku kotona kuuntelemassa pienten asioita ja oikeasti läsnä. Jos näkisi lapsia vain pari tuntia päivässä, senkin uuvuksissa rankan työpäivän jälkeen, niin kyllä sekin harmittaisi. Kyllä näitä vuosia joskus vanhana varmaan kaipaa, kun ei muista enää miten rasittavaa se on päivästä toiseen univajeessa elettynä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä olisi ihan sama tilanne jos menisin töihin niin ei kiitos, siihen päälle vielä Pinjan vieminen harrastuksiin ja muut kotihommat niin kyllä se pää siinäkin leviäisi oikein hyvin. Joku ihannehan olisi jos voisin tehdä töitä satunnaisesti aina keikkaluontoisesti tai kotoa käsin tehdä jotain projektia silloin tällöin tietty lapset jossain muualla sen aikaa. :)
      Uskoisin, että jaksaisin kotona paremmin jos saisin jotain muutakin puuhaa kotiäitiyden lisäksi. :)

      Poista
  6. Ja mä taas olen kateellinen teille, joilla on mahdollista olla kotona niin pitkään kun se pää vain kestää. Itselläni väistämättä tulee äitiysloman jälkeen tilanne että pakko mennä töihin taloudellisen tilanteen turvaamiseksi. Se tuntuu tosi ahdistavalta jo nyt, vaikka vauva on vasta 4kk. Meilläkin on sitten kolme alle kouluikäistä hoitoon raahattavaa.. Rauhalliset kotimaamut on muisto vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat ajatukset minulla oli kun olin töissä, aikamoista pyöritystähän se koti-työ-päiväkoti väli on, aina on menossa ja kotona ei ehdi olla eikä lapsille meinaa jäädä aikaa. :(
      Tässä haaveilen juurikin, että saisin sopivasti molempia kotiäitiyttä ja työtä niin molempia ehkä jaksaisi paremmin, kotiäitiyden ohessa olisi niin kiva tehdä jotain pientä keikkatyötä jos vain sellaista mielekästä sattuisi löytymään. :)

      Poista
  7. Tutulta kuulostaa ja välillä oon itsekin aiheesta blogiini kirjotellut. Mun pää ei kestäis todellakaan olla kolmea vuotta kotona. Syksyllä mun on pakko palata kouluun, kun pienempi tyttö on 1v2kk ja se taitaa olla oikein hyvä aika munkin pääkopalle palata aikuiseen seuraan. Välillä tää kotona neljän seinän sisällä kökkiminen hajottaa ja pahasti, vaikka toisaalta onhan tuo 1v2kk aika pieni hoitoon. :/

    VastaaPoista