Tulevaisuus avoin

Taas ollaan samassa tilanteessa kuin aikoinaan Pinjan kotiäitiaikana olin.
On näköjään liikaa aikaa miettiä kaikkea ja erityisesti tulevaisuutta mitä sitten kun en ole enää kotiäiti...

Pinjan ollessa 2-vuotias päädyin töihin Vauvauvaan ja sain sieltä oppisopimuspaikan jonka kautta kouluttauduin kaupan-alan merkonomiksi.
Tällä hetkellä olen työtön kaupan-alan merkonomi.
Sinäänsä hyvä ammatti koska on suht perusammatti joka avaa ovia moneen työhön joten pohjana tämä ammatti on oikein hyvä.
Töitä perheelliselle perus virka-ajoiksi ei tunnu olevan ja toisaalta perus virka-aika kaupan-alalla on tosi heikosti palkattua, lisistä, viikonlopuista ja illoista se kohtuullinen palkka kertyy.
 Nyt kun asumme täällä reilu 20km päässä jyväskylästä niin palkkauksesta sekä työajoista on tullut itselleni vain entistä tärkeempiä koska matkaan saa laittaa aina puoli tuntia suuntaansa ja toki polttoainekulut tuplaantuvat perheessämme joten olisihan se kiva, että käteen jäisikin jotain eikä työ olisi ihan vapaa-ehtoistyötä Jyväskylä-koti välillä päivittäin kurvaillen.


Tällä hetkellä en tiedä taas oikein mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä.
Olin ensin varma, että haen jatko-opintoihin ammattikorkeakouluun liiketalouden linjalle mutta koska minulla ei ole vaihtoehtoina muihin kuin Jyväskylään haku ja tuonne on suht vaikea päästä sisään niin ajatuksenani on käynyt pelkästään merkonomin liiketalouden opintojen suorittaminen jotta voisin hakea paremmin töitä liiketalouden puolelta, toimistoista jne.
Kuulostaa todella kuivalle ja tylsälle, toimistotyö...
Mutta tällä hetkellä on palkkauksen ja työaikansa vuoksi ainut fiksu vaihtoehto jotta voin olla viikonloput pääosin kotona.

Minulla on taas se tunne, että ollaan niin väärällä alalla kuin vain voi ollakkaan, en ole yhtään rauhallista toimistotyöntekijätyyppiä mutta pää on aivan tyhjä siitä mitä haluaisin tehdä ja mitä pystyisin tekemään myöskin niin, että saisin viettää perheen keskenkin aikaa.
 Haaveilen suunnittelusta, kuvien muokkauksesta, näpertämisestä kuvien kanssa esim. mainostoimistossa, unelmahan olisi joku valokuvauspuoli mutta kun pitäisi olla töitäkin ja palkkaakin olisi kiva työstä saada.
Yrittäjyys on vielä ainankin ei koska ne lapset ja perhe.
Yrittäjyyttä tunnutaan mainostavan niin vapaana ja itse valikoiduilla työajoilla mutta todellisuus on kyllä jotain muuta, työt kun on pakko tehdä ja palkkaa ei tule jos töitä ei tee joten pelkään, että jos sille tielle lähden olen aina töissä enkä pysty sulkemaan työjuttuja samalla kun työpaikan ovi sulkeutuu kello 16.00.


Tärkeintä on se perhe, kuten varmasti monelle muullekkin.
Mikään työ ei mene perheen edelle joten haluan työn jonka voin sovittaa perheellisen elämään, haluan olla näkemässä Pinjan voimisteluesityksiä, lukea tytöille iltasatua ja nauttia rauhallisista viikonlopuista lasten kanssa ilman töihin lähtöä.

Tässä sitä taas siis ollaan, vailla selkeää tulevaisuuden näkymää, nyt vain ikää hiukan enemmän joten ikuinen opiskelijakaan en haluaisi olla mutta opiskelu toisi kyllä hyvin lisäaikaa pohdinnoilleni muutaman vuoden sekä myöskin löysempää aloitusta Pinjalle koulutaipaleelle koska koulupäivät eivät aina ole niin pitkiä minulla kuin mitä työpäivät olisivat joten Pinjalle ei tulisi pitkiä päiviä ensin koulussa ja tämän jälkeen iltiksessä.

Loppuun vielä lisäykset, tämän postauksen ollessa luonnoksissa laitoin ammattikorkeahaut menemään liiketalouden puolelle sekä restonomiksi ja yliopistoon journalistiikkaa lukemaan. Lisäksi päätin lähettää kunhan aikaa tulee sen verran, että saan keskityttyä avointa hakemusta ainankin nyt alkuun yhteen mainostoimistoon.

20 kommenttia

  1. Olipas tutun oloista tekstiä, sillä erotuksella että oon opiskellut peruskoulun perään heti merkonomiksi ja sitten vielä sosionomiksi. Nyt kahden lapsen äitinä reilun vuoden kotona olleena, on välillä tunne että en tiedä miksi haluan isona. Esikoinen aloittaa syksyllä eskarin ja pienempi on vasta vuoden. Toisaalta opiskelu kiinnostaisi, mutta kun en tiedä mitä se sitten olisi mitä haluaisin opiskella. Hakemallahan ei vielä menetä mitään.. Työpaikkojakin olen hakenut mutta tällä hetkellä tuntuu että niin myös 40 muuta hakee täällä niitä paikkoja mitä minäkin. Eli jotain koulutusta tms pitäisi keksiä että erottuisi joukosta. Tsemppiä tuleviin suunnitelmiin ja toteutukseen :) Aika näyttää minkä tien itse valitsen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin heti peruskoulun perään lukiossa mutta koska olin ilman ammattia niin jokin ammatti piti saada pohjalle.
      Kotona lasten kanssa ollessa tulee kyllä mietittyä useimmiten tuota tulevaisuutta, on aikaa pähkäillä onko sitä sittenkään oikealla alalla ja mitä sitä lähivuosina haluaisi tehdä, onneksi tätä työsarkaa täällä kotosallakin riittää niin kiire ei töihin ole mutta tietysti jos joku loistotyöpaikka tulee eteen niin harkitsen kyllä vakavasti töihin lähtöä, kyllä täällä kotiympyröissä meinaa välillä pää hajota. :)
      Toisaalta lisäkouluttautuminen olisi oikein hyvä vaihtoehto jättää hiukan miettimisaikaa ja koskaan siitä ei ainankaan haittaa ole. :)

      Poista
  2. Minäkin olen kohta valmistumassa tradenomiksi, eli samaa alaa. Kaupallinen ala on kyllä siitä hyvä, että se avaa ovia moniin eri paikkoihin. Tällä hetkellä suoritan viimeistä työharjoittelua elintarvike-alan yrityksessä, jossa työtehtävät tulevat olemaan varmasti monipuolisia. Ei ainakaan siitä ole luultavasti pelkoa, että joutuisi toimistossa yksin napottamaan, jos vaan halua on työskennelä monipuolisien projektien kanssa :) Aikaisemmin haaveilin kirjanpitäjän hommista, mutta se on alkanut myöskin mietityttämään, että jaksaisiko oikeasti päivää istua paikallaan näpytellen läppäriä, mutta tulevaisuus näyttää mistä työpaikan löytää valmistumisen jälkeen. Toivottavasti ainakin jostain :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa itsekkin ajattelin, että tradenomi on suht laaja ala, toki ainankin Jyväskylässä tällä hetkellä on tradenomeillakin suht huono työtilanne. Minulla on samoja ajatuksia, kirjanpitäjille olisi hommia ja suht päivätyötä mutta jaksanko sitä kovin pitkään, on aika yksinäistä paikallaanoloa.
      Onneksi tässä ei kovin kiire ole miettiä mitä sitä haluaa tehdä. :)

      Poista
  3. Jotenkin tutun kuuloisia mietintöjä. Itse opiskelin ennen tytön syntymää unelma-ammattiini. Opiskelut jäivät suorittamatta loppuun, kun tajusin ettei täältä löytyisi alan töitä, kahta yrittäjää ei pienten lasten kanssa perheeseen mahdu enkä perheellisenä myöskään halua kuluttaa työmatkoihin 2-4h päivässä. Nyt pitäisi miettiä miksi sitä isona rupeaa, mutta tiedän etten löydä työmotivaatiota ellei ala miellytä. Sitten kun työn pitäisi ehdottomasti olla vielä arkisin virka-aikaan niin johan soppa on valmis! Onneksi tässä ei ole mikään kiire päättää ja miettiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo saman kuuloiset pohdinnat on sielläkin. :) Täällä on ihan joka alalla tällä hetkellä aika huonot työtilanteet mutta koska paikkakunnan vaihdos ei tule kuuloon niin pitää toivoa, että mieluisa ala ja työ jostain sattuisi kohdalle, onneksi tosiaan kiire päätökselle ei ole niin jää hiukan miettimisaikaakin. :)

      Poista
  4. Huh tuo on tosi vaikeeta. Mulla kesti 5 koulua ennen kun tajusin mitä oikeesti haluan tehä. Jonain päivänä se vaan loksahtaa :) tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletpas ehtinyt käymään monta koulua, itselläni on vain kesken jäänyt lukio ja merkonomin tutkinto, jotain pitää vielä keksiä ja lisäopiskella, josko vielä yhden koulun kävisi niin sitten saisi riittää opinnot ellei sitten myöhemmin innostu työnohessa opiskelemaan vielä jotain.
      Kyllä minä uskon, että se mieluinen työ löytyy kun sen aika on, en yhtään jaksa stressata siitä, tulee kun tulee sitten aikanaan kohdalleen. :)

      Poista
  5. Eipä kyllä itselläkään mitään hajua mitä tekisi. Toisaalta tykkään pätkätöistä, ne on mukavaa vaihtelua. Juurikin päivävuoro tai aamuvuoro arkisin mun juttu. Etätyö kotona olisi unelma. Että tänne vaan työtarjouksia tulemaan :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sinullakin on vielä aikaa miettiä mitä sitä tekisi, itse en oikein pätkätöistä välitä, tuo vain stressiä lisää tulevaisuuteen, ainankin minulle ja etätyöt kotona omalla kohdallani, ei kiitos, tiedän, että tulee liian vaikeaksi tarttua niihin oikeisiin töihin kotona kun samalla voisi vähän siivota jne. :D

      Poista
  6. Itselläni siintää ajatuksissa kouluttautua vielä 9kk koulutus ja sitten suuntaa työelämään.
    Kävin kolmen vuoden koulutuksen mutta se ei riitä vielä.
    Täytyy saada vähän lisäoppia vielä.
    Kun tuo nuorin nyt vähän kasvaa niin sitten.
    En viitsi vielä laittaa tarhaan kun on alle puoltoista vuotiaa.
    Varmaan jo pärjäisi hyvin mutta silti.
    Kotona on välillä rankkaa että kyllähän sitä kaipaa jo jotain muuta kun siivoamista, ruuan tekoa ja toisten palvelemista koko ajan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä kotona olo on välillä aika pyöritystä, helpommalla pääsisi varmasti työelämässä mutta toisaalta ne kotihommat odottelee kotona sitten töiden jälkeen, muistan ainankin viimeksi kun töissä olin niin kotihommat kasaantuivat vain sillä välin ja siivoaminen ajoittui viikonlopuille.

      Poista
  7. Hei mulle tuli mieleen tuosta kuvien kanssa näpertelystä ja journalistiikasta, että olisiko siellä teillä päin jotain lehteä, johon voisit tarjoutua toimittajaksi? Pienemmissä lehdissä arvostetaan varmasti myös kuvaustaitoasi!

    Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toimittajan työ ei oikein tunnu mieluisalta, ainankaan paikallislehdessä, liian tuttu kunta. :)
      Tietenkään en uskalla sanoa, etteikö koskaan mutta tällä hetkellä lehden toimituksessa työskentely ei hirveästi kiinnosta. :)

      Poista
  8. Hei! Lukija ilmoittautuu :-) olen ehkä kerran Pinjuudessa jotain sinulle kommentoinut, ja silloin tällöin lueskelen tätä edelleen. Tämä aihe on minullekin ajankohtainen sekä tärkeä ja halusin tuoda esiin hieman omaa näkemystä. Minusta ei kannata hakeutua alalle, joka ei kiinnosta pätkän vertaa vain sillä perusteella, että se olisi "järkevää" tai "kannattavaa". Se ei ole kumpaakaan. Työ täyttää ajallisesti suuren osan elämää ja pidemmän päälle kukaan ei jaksa työtä, jota inhoaa. Olen oppinut tämän kantapään kautta hakiessani "vain johonkin" ja valmistuttuani "kun en parempaa keksinyt" ja nyt olen työssä, jossa pinnalla pitää vain hyvä työpaikka ja -kaverit. Ei huono, mutta tiedän etten jaksa enää montaa vuotta ja haenkin jotain ihan muuta. Tällä kertaa en mene samaan lankaan, vaan tähtään korkealle omien mieltymysten mukaan, jotta jaksan paahtaa täysillä ja antaa kaikkeni myös töissä ja opiskeluissa. T.Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että kommentoit pitkästä aikaa. :)
      Noinhan se juurikin on, että pitäisi tähdätä sille alalle joka eniten kiinnostaa, valitettavasti vain tällä hetkellä en oikein keksi sellaista alaa, suunnittelu on ehkä lähimpänä sitä alaa joka kiinnostaisi joten pitää vain etsiä ja kokeilla mitä se onkaan se mieluisin juttu. :)

      Poista
    2. Mulla on kans kokemusta just tuosta. Sellanen paikka minkä homma mikä ei tunnu yhtään omalle vie motivaation ja polttaa ihmisen loppuun tosi nopeesti. Töihin menosta tulee täysin ns. pakkopullaa ja tuntuu et odottaa vaan sitä päivää kun sopimus loppuu... Joten en suosittele ns. liikaa järkeilemään :)

      Poista
  9. Moi.Kiitos kivasta blogista. Törmäsin aiempaan tekstiin bugaboon yhdistelmistä. Olisin kysynyt kokemuksia ratasoasta ja sen käyttö iästä. Minkä ikäiseksi teillä ratasosa on toiminut. Lähinnä mietin miten vanhemman lapsen jalat, tuleeko yli reunojen helposti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti en osaa vielä käyttöiästä kertoa koska meillä nämä on edelleen kohta 1,5-vuotiaalla päivittäisessä käytössä päiväunilla. Vielä ei pää ota kuomuun kiinni nukkuessa eikä jalat tule aikoihin ylitse, luultavasti ensi näissä tulee pituus vastaan juurikin selkänojassa eli pää ottaa kuomuun kiinni kuin, että jalat tulisivat reunan ylitse mutta meillä ei vielä tuokaan ole ajankohtainen. Toivon, että näissä vielä puolisen vuotta ainankin saisi päikkäreitä ulkosalla nukkua. :)

      Poista
    2. Pakko sanoa tähän,et meidän 3v menee vielä just ja just Buffaloihin :)

      Ja sulle et tosiaan ei kannata mennä mihinkään mitä epäilee.. Olisiko jotain lastentarvikeliikettä jossa kaivattais myyjää? Tai lastenvaateliikettä? Josko heillä olisi esim blogin pitämisyä jne mikä sulla hanskassa :)

      Poista