Tälläinen taapero

Meillä asustaa aivan hurmaava pieni kohta 1v5kk vanha taapero.
Mutta kyllä tämä taapero on niin erilainen kuin siskonsa, jotain samaa tietysti mutta myös jotain erilaista.

Isla on menevä tapaus, korostaen sanaa menevä. Jokainen joka on Islan nähnyt tietää mistä puhun. :)
Kyseessä ei ole mikään arka ja hitaasti lämpenevä lapsi vaan erittäin rohkea, täysin vierastamaton ja ennakkoluuloton menijä.


Aamut meillä alkaa nykyään siinä seitsemän maissa jolloin tämä taapero kömpii pois vierestäni ja aloittaa touhut, rauhassa ei saa olla niin sisko kuin kissakaan.
Pöydälle kiivetään ketterästi vaikka unipussissa ja kaikki mahdollinen käsiin sattuva revitään laatikoista lattialle ja juostaan kauheaa kyytiä karkuun kun hänet huomataan itse teossa.

Islalla on valjaat vakiona syöttötuolissa sekä myös hoitolaukussa irroitettavat valjaat jotta suloisen seuralaiseni saa kytkettyä hetkeksi aloilleen syöttötuoliin kerhossa tai ravintolassa.


Voin myöntää, että Isla on erilailla uuvuttava kuin Pinja, siinä missä Pinja nukkui huonosti niin Pinja ei kyllä ollut ihan tälläinen täystuho, onneksi Isla taas nukkuu hyvin mutta pitääkin äidin täysin hereillä kaikki hereilläolo ajat.

Tokihan Isla on aivan hurmaava myöskin, osaa tietysti kiukutella ja heittäytyä lattialle potkimaan jos ei nyt pääsekkään kaivamaan sitä vessanpönttöä tai valuuttamaan vettä lavuaarissa päälleen mutta yleensä Isla on todella iloinen ja nauravainen eikä vierasta oikeastaan ketään vaan nauttii muiden huomiosta sekä kiipeää herkästi myös ihan tuntemattomankin syliin.

Isla tuntuu rakastavan myös aivan erilailla musiikkia mitä Pinja, en tiedä sitten onko muskarilla tässä osansa mutta eilenkin kerhossa kun soitettiin pianoa Isla seisoi tuolilla vieressä hievahtamatta ja tuijotti soittoa.


Kuten jo aijemminkin mainitsin Isla on liikkeessä lähes koko hereilläoloaikansa joten minulle oman ajan tarve on nykyään todella tarpeen, perus kotihommia tuntuu olevan välillä aivan mahdoton tehdä kun Isla "auttaa" vieressä tai sitten vaihtoehtoisesti tuhoaa jotain tai kiipeää johonkin sillä välin kun äidin keskittyminen herpaantuu.

Millaisia taaperoita teillä asustaa, onko yhtä raisua menoa vai vähän rauhallisempaa? :)

11 kommenttia

  1. I feel you...again :-D osu ja uppos. Meillä on samanikäinen poika ja voi jummijammi :-D ihan samat meiningit. Menin tammikuussa töihin takaisin, pakko päästä "hermolomalle" että jaksaa täysjärkisenä tätä sirkusta. Hoitotädille toivotin vain onnea matkaan :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu, että meillä on jotenkin erityisen aktiivinen tapaus, tuntuu aina kerhoissa, että muiden lapset leikkivät suht kiltisti leluilla samalla kun meillä Isla kaivaa jotain kiellettyä kaappia tai kiipeää keittiöjakkaralla korkealle pöydälle. :D Mieskin alkaa jopa jo tuskailemaan vaikka hänellä on ne pidemmät hermot. :D
      Pakko aina lähteä johonkin kotoa tilaisuuden tullen, että pysyy täysjärkisenä, nykyään on lomaa viedä Pinjaa voimisteluun kun Isla jää miehen kanssa kotiin. :)
      Tsemppiä sinnekkin, ehkä nää tästä kohta rauhoittuvat (toivottavasti). :)

      Poista
  2. Meillä 1v7kk on tähän asti ollut kukkumistaan lukuunottamatta oikea unelmalapsi. Totellut heti ensimmäisestä sanasta ja ollut luonteeltaan niin kovin rauhallinen, helppo lapsi. Vaan eipä ole enään! Vauhtia, vauhtia ja lisää vauhtia aamusta iltaan. Ulos on kiva yrittää karata, juoksee kielletyistä paikoista toiseen, kiipeilee, sotkee eikä kuuntele puhetta tai jos kuunteleekin niin nauraa vaan. Toivon totisesti tämän olevan vaan joku vaihe ja sen helpon lapsen palaavan edes pieneksi hengähdyshetkeksi takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä Islalla ei ole lähes mitään vaikutusta jos kieltää häntä ja sitten kun käy nostamassa pois syntyy hirveä huuto. Muuten temperamentiltään tosi samanlainen kuin siskonsakkin mutta sisko ei ollut kyllä näin vauhdikas tapaus. :)

      Poista
  3. hehe Elsi on samasta puusta veistetty. voi hohhoijaa! Meidän pojatkin on aina olleet tosi energisiä ja liikuvaisia (varsinkin James), mutta Elsillä on lisänä vielä tämä pienen tytön kovatahto ja minäitte-asenne. Välillä äitiä naurattaa ja välillä ihan itkettää. Mut eipähän käy aika tylsäksi... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo äläpä muuta sano, ei paljoo kahvia rauhassa juoda kun tämä tuholainen on hereillä. :D Meillä Pinja ei ole ollut näin kova menemään mutta temperamentiltaan on kyllä ollut ihan yhtä kovatahtoinen, nää on varmaan nämä tytöt ja minäitse asenteet. :D

      Poista
  4. Hah, tuli oikein elävästi mieleen oman pian kymppiveen taaperoikä, kuulostaa NIIIN tutulta. Mun ystävä nyt kolmannen lapsen kohdalla vasta ymmärsi, mitä on touhukas lapsi ja miten "saatoin antaa" aikoinaan mun tytön syödä vessanpöntönharjaa. Jotkut lapset tuntuu olevan vähän vinkeämpiä kuin toiset, välillä mietin mitä pahaa olen tehnyt etten saanut kilttiä, helppoa ja rauhallista lasta 😉. Tsemppiä, hiljalleen alkaa tulemaan järkeä päähän ja meno rauhoittumaan, mutta "metkuja" meillä tehdään välillä vieläkin 😁.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä pätee kyllä niin tämä, että sellaiset vanhemmat kuin lapsetkin, me ei olla myöskään rauhallisia luonteeltamme joten sellaisia näistä lapsistakin on sitten tullut. Molemmat ovat temperamentiltään erittäin voimakkaita, Isla on vielä aika toheltaja ja touhukas mutta Pinja tietenkin taas keksii muilla keinoin äidille tekemistä ja harmaita hiuksia, huh, murrosikää odotellessa... :D

      Poista
  5. Olisi voinut olla mun kynästä (tai näppiksestä ;)) tämä teksti! Meillä kans tämä melkein samanikäinen juuri kuvailemasi tyyppinen ja vanhempi sitten aivan eri maata tuossa iässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, sielläkin. :D No toivottavasti tämä ikä ei ihan kovin pitkään kestä, kyllä se tästä toivottavasti pian. :)

      Poista
  6. Voi miten tutulta kuulostaa! Monelle tuttavalle on vielä sattunut juurikin toinen tai kolmas lapsi tätä sorttia... Meillä se on 1 v 7 kk esikoinen... En siis tiedä, voiko meidän seuraava olla tästä enää energisempi, toivottavasti ei :/

    Meidän tyttö oli ihan enkeli, kiltti, rauhallinen tarkkailija 1-vuotiaaksi asti. Sitten kävelemään oppimisen myötä aivoissa ilmeisesti aktivoitui myös joku itsenäinen tuhoaja terminaattori-alue ja siitäpä asti se on ollutkin sitten menoa. Tarkoitus olisi vielä elokuuhun asti olla kotona, mutta nyt alan olla jo aika kukkuu. Kaikki lepotauot tekee kyllä niin terää! Meillä myös sama, että norsun hermoilla varustetulla miehelläkin alkaa mennä jo pinna. Samalla sitä on kyseenalaistanut omaa vanhemmuuttaankin, että onko meistä sittenkään tähän. Miten jotkut voi olla vuosia kotona lasten kanssa? Entä jos lapsi olisi kaiken energisyytensä vuoksi vielä huono nukkuja?!

    Hanna

    VastaaPoista