Pinja harrastaa

Pinja aloitti viime syksyltä joukkuevoimistelun Jyväskylän naisvoimistelijoilla.
Tätä ennen harrasti lastentanssia mutta ikä alkoi tulla vastaan ja mietimme uutta harrastusta Pinjan kanssa.
Pinja kävi alkukesästä kerran kokeilemassa harjoituksissa voimistelua ja innostui siitä kovasti eikä tämä into ole vielä ainankaan lopahtanut hänellä.

Pinja tykkää kun voimistelussa kehitytään kokoajan ja uusia juttuja harjoitellaan usein, eniten kun tanssissa rupesi Pinjaa tuskastuttamaan liian hidas etenemisvauhti, Pinja kaipasi oikeasti itse tanssin opettelua eikä leikkiä jota lastentanssi pitkälti oli.


Erityisesti nyt kevään aikana on tullut voimisteluun kaikkea uutta ja kiinnostavaa.
Tytöillä oli nyt ensimmäiset "kisat" viikonloppuna, kevyt lasku ja tutustumista joukkuevoimistelun kisailuun.
Kaikki voimistelijat saivat mitallit joten parhaudesta ei tässä kisattu ja tuomaristo laittoi arviot suoraan valmentajille joten tytöt eivät vielä saaneet kuulla mitään kritiikkiä voimistelustaan.
Pääosin kun tämä on vielä aika kevyttä ja leikkimäistä ilman paineita kisailusta jota varmasti tulevaisuudessa sitten ehtii kertymään.


Pinjalla on tosi kiva joukkue, tytöt tulevat tosi hyvin keskenään toimeen ja heillä on hauskaa keskenään esityksiä odotellen ja harjoituksissa.
Tämähän on tietysti tärkeintä, että joukkueessa on hyvä henki, tällä päästään pitkälle ja harrastukseenkin on kiva mennä.

Joukkuevoimistelun harjoitustahti kasvaa aika nopeasti.
Nyt Pinjalla on harjoituksia useimmiten pari kertaa viikossa sekä esiintymiset ja kisat päälle mutta jo syksyllä joukkueita hiukan muokataan kun -09 syntyneetkin tulevat samaan eli joukkueita tulee pakosti enemmän mitä nyt on ja tällöin katsotaan hiukan kuinka usein harjoituksissa halutaan käydä jne. luultavasti ainankin yksi harjoituskerta tulee lisää joka toiselle viikolle.
Onneksi harjoituksiin ei ole aivan mahdoton matka, meiltä nyt kaikkialle on se yli 20km mutta jos treenit olisivat aivan toisella puolella kaupunkia matkaan saisi laittaa kymmenen-viisitoista minuuttia lisää aikaa, nyt hurautellaan parissakymmenessä minuutissa treeneihin eli ei mielestäni mikään aivan mahdoton aika joka menee matkaan suuntaansa.


Tässä(kin) joukkuelajissa vaaditaan jonkin verran vanhemmilta, muutama äiti on "jojoina" meillä jotka hoitelevat kaikkia pukutilauksia tms.
Itse olen taustaillut aikalailla näissä jutuissa koska matkaa kuitenkin on meiltä aina kaupunkiin hiukan enemmän ja kotona odottaa vielä pienempi lapsi joka vaatii iltaisin imetystä.
Mutta silti pakollisia puvun tuunauksia tähän tulee äidille kuin äidille kotiin viemisiksi, minä olen ompelujutuissa aivan peukalo keskellä kämmentä joten muutamat tuskan kyyneleet vuodatettiin jo tätä ampparipukua ommellessa ja tämähän oli vasta kevyttä alkua, varmasti vielä saadaan ommella lisääkin ja vääntää näitä kampauksia.
Meillä on kuitenkin tosi kiva porukka äideissäkin joten apua saa varmasti jos tuntuu, ettei tämä nuttura nyt taivu suuntaan eikä toiseen ja treenien ajan ommellaan pukuja kimpassa ja autetaan toisiamme, suunnaton apu tälläiselle tumpelolle. :)


Nyt tytöt lähtevätkin ensimmäiselle kisamatkalleen Tampereelle pääsiäisen jälkeen, äidit saa toki vielä lähteä mukaan ja toki lähdenkin matkaan mutta kohtahan nämä jo menevät aivan keskenään ja itse saa jäädä kotiin odottamaan kuinka kisoissa on käynyt.


Meillä on oltu sillä linjalla, että yksi harrastus per lapsi ja nyt kun Pinja harrastaa voimistelua niin muita harrastuksia ei ole.
Pinja onkin todella liikunnallinen ja sosiaalinen joten tämä harrastus on tuntunut olevan hänelle oikein nappivalinta, tokihan vielä mielenkiinnon kohde voi muuttua mutta vielä ainankin innostus voimisteluun on aivan yhtä kova kuin elokuussa voimistelun aloittaessa oli.

10 kommenttia

  1. Voimistelu on ihana laji. Meilläkin aloitettiin joukkuevoimistelusta, mutta rytminen voimistelu vei sydämen. Kirjoittelinkin juuri meidän virallisista ensimmäisistä luokkakisoista viikonloppuna! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tästä pystyykin tosi kätevästi vaihtamaan johonkin toiseen voimistelualaan kun kaikkea järjestää sama seura ja itse voimistelu ei kuitenkaan aivan radikaalisti muutu, joukkuevoimistelusta kun saakin hyvän pohjan voimistelulle.
      Meillä ei Pinjaa ole vielä voimistelun vaihto kiinnostanut vaan tykkää juurikin tästä joukkuevoimistelusta. :)
      Kävinkin lukemassa heti tuon postauksesti viikonlopun kisoistanne. :)

      Poista
  2. Ihana pieni voimistelija siellä. ♥

    Urheiluharrastus on kyllä lapsille mun mielestä tosi tärkeä.. :) Itsekin koko lapsuuteni ja nuoruuteni harrastaneena!

    Oma poika aloitti muutama viikko sitten parkourin ja tykkää kovasti!

    Alkukesäksi ilmoitin myös kolmen kerran jalkapallokouluun, jossa pääsee vähän kokeilemaan lajia. :) Yllättynyt silti olin siitä, että jos lajia jatkaa tuon jälkeen ihan virallisesti niin 5veellä treenejä jo kahdesti viikossa + kai ne mahdolliset pelit. Yyhoona vuorotyöläisenä tuntuu hankalalta.... Noohhh, onneksi lapset sitten isompina pääsevät harrastuksiinsa ihan omatoimisesti, tai ainakin täällä pk-seudulla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä taas minä olen harrastanut lapsuuteni ja nuoruuteni pianonsoittoa eli en oikeastaan ollenkaan ole ollut urheilullinen mutta Pinjaa taas ei tunnu musiikki kiinnostavan yhtään vaan tykkää liikkua ja harrastaa juurikin kaikkea liikunnallista. Vapaa-ajallaan hiihtää tosi paljon ja kesäisin pyöräilee pitkiäkin matkoja mutta keskittyminen pianonsoittoon taas ei ole kiinnostanut Pinjaa.
      Saa sitten nähdä minkä harrastuksen pariin Isla innostuu kun kasvaa vähän. :)

      Poista
  3. Ihana voimistelija :) Meillä kans neiti jumppaa Naisvoimistelijoilla (taaperojumpassa kerran viikossa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naisvoimistelijoilla on kyllä tosi kivasti kaikkia erilaisia jumppia, mietin josko rupeisin Islankin kanssa käymään jossain vaiheessa jumpassa siellä jos aikataulut vain kohtaavat. :)

      Poista
  4. Oi mikä söpöläinen. Vitsit kun oisin tienny että pienet voimistelee Vaajakoskella niin oisin tullu kattomAan minean kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Vaajakosken urheiluhallilla on yleensä aina nämä voimistelukisat, ensin oli kisakatselmus viikolla ja sitten tämä hopeaharppaus viikonlopulla, molemmat olivat Vaajakoskella.

      Poista
  5. Mä pidän harrastusta tosi tärkeänä asiana, itse pelasin 9-18v välin jalkapalloa, ja sen myötä pysyin teininä kaidalla tiellä. Kun mun kaverit alko polttamaan, mä kieltäydyin, koska olinhan urheilija ;). Sitte kaverit alko kännäämään, mä jätin väliin, koska mulla oli seuraavana aamuna peli. Pyrin siis itse samaan oman lapsen kohdalla. Sitouttamaan harrastukseen mahdollisimman pitkäksi ajaksi. Fannilla lajina myös joukkuevoimistelu, aloitti ihan pienenä 3-vuotiaana telinevoimistelusta, mutta vaihtoi pari vuotta sitten joukkuevoimisteluun. Vilkas lapsi, jolla on hirvee tarve liikkua. Toisaalta vihaa sitä, että pitää tehdä niinku joku sanoo, tekisi mielummin niitä itselleen mieluisia asioita omaan tahtiin. Voimistelusta esim venyttelyt tuntuu tylsiltä, mielummin harjoittelisi kärrynpyöriä ja käsilläseisontaa. Pisti muuten silmään noi teidän pääsymaksut, täällä pk-seudulla ne on tuplat! Varmaan myös harrastusmaksut, jotka on täällä aivan järkyttävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä soitin vain pianoa, minulla ei ollut itsellä mitään suurta hinkua urheilun pariin mutta Pinjalla tuntuu olevan enemmänkin kiinnostusta urheiluun kuin musiikkiin.
      Mielestäni voimistelu on vielä ainankin ihan kohtuuhintaista, perus harrastusmaksu joka tuntuu olevan harrastuksesta kuin harrastuksesta, lukukausi on noin 140€ ja tietysti tuohon päälle jotain tarvikehankintoja kuten pukua, materiaaleja ja seuratakkeja tms.
      Tietysti hinta hiukan kasvaa kun treenimäärätkin lisääntyvät, kauhulla ajattelenkin mitä harrastus tulee maksamaankaan sitten kun treenataan vaikka neljästi viikossa ja päälle on kisamatkoja jne.

      Poista