Ihana tärkeä sisarus

Parhain lahja mitä olemme voineet Pinjalle antaa on pikkusisarus.
Vaikka ikäeroa siskoksilla onkin jo hiukan enemmän ja ovat selkeästi eri maailmoissa, Pinja eskarissa kavereineen ja Isla taas vielä ihan taaperon leikkeineen niin erityisesti nyt loman aikana olen päässyt huomaamaan miten tärkeitä ovatkaan toisilleen ja kuinka hyvin ne leikit kuitenkin tavallaan osuvat yksiin.
Pinja on ihmeän sitkeä ja kärsivällinen leikittäjä Islan kanssa, pääosin mielellään ottaa Islaa aina mukaan leikkeihin, esittelee Islalle uusia juttujaan.


Pinja tuntuu tykkäävän kun Isla tulee samaan aikaan ulos hänen kanssaan, laskee mäkeä ja Pinja saa vetää pulkassa pikkusiskoa.
Kävimme eilen Peukkulassa tyttöjen kanssa ja tuntui, ettei ollut hetkeäkään, etteikö Pinja olisi vienyt Islaa mukanaan johonkin ja neuvonut.


Isla taas on edelleen siinä iässä, että sisko on jumalasta seuraava, siellä missä menee Pinja niin sinne seuraa sitkeästi myös Isla ja toisinaan kuuluu seurattavasta ihme rutinaa kun Isla taas seuraa ja Isla matkii. :)


Siskoksilla on selkeästi ihan oma maailmansa ja omat juttunsa, Isla nauraa hekottelee Pinjalle tuon tuosta kun Pinja tietää millä saa siskoaan varmasti nauramaan.
Uskon, että Islankin kasvaessa siskokset edelleen pysyvät toisilleen läheisinä ikäerostaan huolimatta.


Itse olen ainut lapsi ja jo lapsena päätin, että minä hankin enemmän kuin yhden lapsen.
Sisaruksen kaipuu oli välillä kova kun kaikilla kavereillakin oli sisaruksia ja itse olin vain ainokaisena.
Enkä voi väittää ettenkö edelleen ole sitä mieltä, että edes yksi sisarus olisi kiva itsellenikin, olisipahan joku joka jää lapsuudesta läheiseksi kun vanhemmistani joskus aika jättää.
Miehellä taas on useampiakin sisaruksia, aina välillä kuuluu rutinaa ja arvostelua sisaruksesta mutta ovat silti selvästi läheisiä toisilleen vaikka heilläkin ikäeroa on ja heillä on ihan omat juttunsa ja perinteensä.

Toivottavasti Pinjasta ja Islasta tulee myös aikuisina läheisiä toisilleen sekä turvaa toisilleen jos meille vanhemmille jotain sattuu.
Toivon, että sama sukupuoli vaikuttaa vähän ikäeroa pienentäväksi kuin jos Isla olisikin ollut poika ja ikäero olisi ollut tämän melkein kuusi vuotta.

Vielä ei olla päätetty onko sisaruskatraamme tässä vai vieläkö Isla saa joskus pikkusisaruksen mutta sitä katsotaan sitten uudestaan jos oikein kova kolmannen lapsen kaipuu vielä iskee, itselleni ei vielä ainankaan ole tullut vähäisintäkään vauvakuumetta, päinvastoin, on ihanaa nyt kun on hiukan päässyt irroittautumaan Islasta omiin juttuihinkin.
Huomenna mennään katsastamaan uutta tyttöjen serkkua, siinä on vauvoja meille nyt tarpeeksi, pääsin tänään suuntaamaan Po.pin newborn rekille ja ihastelemaan ihania pikkiriikkisiä vauvanvaatteita, ihanaa kun löytyy taas joku jolle niitä voi hankkia!

22 kommenttia

  1. Tota mahtavaa sisarussuhteen syntyä odottaessa! Meillekin oli aina selvää että olisi kiva saada Minealle jossain vaiheessa sisarus. Meillä molemmilla on sisaruksia ja kyllä se etenkin näin aikuisiällä on huippujuttu. Alunperin olin sitä mieltä että kaks vuotta on ehdoton ikäero mutta niin ne tilanteet vaan vie mennessään eikä aina voi niin tarkkaan suunnitella..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole erityisemmin ikäeroja suunnitellut, katsotaan sitten aina kun kova vauvakuume iskee ja se ei iskenyt kunnolla ennen kuin Pinja oli jo muistaakseni 3-vuotias ja itselläni opiskelut aivan kesken, nytkään ei ole minkäänlaista vauvakuumetta tiedossa joten ei ole Islallekkaan tulossa parin vuoden ikäerolla pikkusisarusta kun alkaisi tulla vähän kiire jo. :)

      Poista
  2. ihania kuvia ja ihana lakki Islalla! Minullakin/meillä haaveissa vielä toinen lapsi, mutta saa nähdä olen itse toipumassa sairaudesta ja ikääkin alkaa olla. Mahdollista ikäeroakin tulisi 6-7 v, mutta olisihan se sisarus mukava. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiukan on Islan lakki iso, ostin tuon kaveriltani Molon turkoosin haalarin kaveriksi joka sekin on edelleen iso. :)
      Eihän tuo vielä mikään mahdoton ikäero ole joten kyllä sitä vielä ehtii jos siltä tuntuu. :)

      Poista
  3. Tuo Islan lakki on kyllä ihana! Meillä pojasta isosisko on parhautta ja isoveli toisinaan ärsyttää. 8-vuotias kyllä osaakin olla pienen kanssa ihan toisella tavalla kuin 4-vuotias ja toisaalta nuorin ei ole niin vilkas eikä painien perään kuin isoveljensä vaan rakastaa omaa rauhaa ja tilaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovathan nämä lapset tosiaan niin oman luonteisiaan, toinen tykkää rajummista leikeistä ja toinen rauhallisemmista. Meillä on Isla ja Pinja ainankin vielä tosi eri luonteisia, Isla on luonteeltaan paljon perustyytyväisempi ja rauhallisempi. :)

      Poista
  4. Meillä ikäeroa on neljä vuotta ja joskus täytyy sanoa että hermo menee totaalisesti.
    alussa kaikki oli ihan jees mutta nykyään on kyllä kamalaa aina joskus :D
    tappelevat,lyövät ja huutavat ja hohhoijaa..arestit sun muut ei auta.
    Esikoinen on kymmenen ja nuorempi kuusi vuotta niin onhan niillä jo omat jutut tietysti..ja sekös ärsyttää toista kun ei pääse mukaan esim isomman juttuihin :/
    Mutta semmosta se oli kun itselläni oli pikkusisko..tapeltiin kuulemma aina ja välillä äitini meinas hermot menettää kun muksittiin ja kuulemma lyötiinkin toisiamme välillä..
    et tuttua on :D
    mut eiköhän tuo tuosta kun pienempi alottelee koulutien tänä vuonna ja pääsee liikkumaan enemmän yksin ja saa kavereita yms :)
    Onhan ne sisarukset tärkeitä kuitenkin..mietin usein siskoani joka asuu toisella paikkakunnalla..mitä kuuluu,miten menee yms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, saa nähdä kuinka meillä tästä suhde muotoutuu lähivuosina. Kyllä Pinjaakin välillä ärsyttää kun Isla seuraa koko ajan ja tekee samoja juttuja kuin hän, olen kyllä joutunut välillä erottamaan siskoksia kun menee överiksi huuto. :)

      Poista
  5. Voin luvata, että tuo ikäero teillä ei meinaa mitään varsinkaan ajan kuluessa. Minulla ja nuorimmalla siskollani on ikäeroa 8 vuotta ja ollaan toisille toosi tärkeet ja jatkuvasti tekemisissä. Hän on 16 ja minä 24. :) Olen se ymmärtävä sisko, jolle purkaa tuntoja. Itsellä kuitenkin tuo "nuoruus" tuoreessa muistissa. Itselläni on kaksi lasta. Tyttö ja poika lyhyellä ikäerolla. Kyllä todellakin sisarusrakkautta on ihana seurata. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti juuri tuon ikäisenä kuin siskosi nyt onkin niin se isompi sisko on erittäin läheinen ja helposti lähestyttävä jolle purkaa juurikin tuntojaan. Tuota olen itsekkin välillä kaivannut. :)

      Poista
  6. Kauniita sanoja kirjoituksessasi <3 Ja juuri niitä asioita, joita sisarusten välillä on ja syntyy elämässä. Tippa tuli silmäkulmaan... Tykkään kovasti lukea juttujasi, vaikken koskaan ole kommentteja laittanutkaan! Kiitos sinulle ihanista kuvista ja jakamistasi arjen hetkistä =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti sanoistasi, ihanaa, että jaksat seurailla blogiani. :)

      Poista
  7. Meillä ikäeroa 7v. Esikoinen on tyttö ja kuopus poika ja hyvin heillä synkkaa. Luonnekysymyskin varmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti onkin luonnekysymys, meillä tuntuu tällä hetkellä siskokset olevan aika eriluontoisia, varsinkin jos vertaan samanikäiseen Pinjaan mitä Isla nyt on, Isla on paljon perustyytyväisempi ja rauhallisempi, touhuaa mielellään yksinkin.

      Poista
  8. Olipa ihana lukea tätä, monesti kun saa lukea vain siitä kuuluisasta kahden vuoden ikäerosta, missä ei tietysti ole mitään vikaa, mutta jota meidän perheeseen ei toivottu. :) Sisarukset ovat tärkeitä ja kyllä mekin sellaisen tytölle (nyt 1v9kk) joskus haluamme, mutta tärkeintä on, että itse haluamme silloin toisen lapsen. Itselläni on sisko kahden vuoden ikäerolla (ja toinen sitten kuuden) ja mieheni on kaksonen, joten meidän omat kokemukset ikäeroista ovat niitä perinteisempiä. :D

    Löysin siun blogin "tuolta yhdeltä" lastenvaatekeskustelupalstalta, klikkaan itseni lukijaksi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se suosituin ikäero varmaan taitaa ollakkin, kyllä meilläkin varmaan olisi pienellä ikäerolla lapset mutta kun ei vaan ollut minkäänlaista halua perheenlisäykseen Pinjan ollessa pieni, Pinja tosin olikin erittäin huono nukkumaankin mutta eipä sitä vauvakuumetta ole nytkään tullut Islan ollessa yli vuoden vanha. Olen myös tosi mukavuudenhaluinen ja luonteeltanim aika stressaava joten en usko, että jaksaisin kahta pientä lasta pienellä ikäerolla, jotenkin on helpompi kun vanhempi on niin omatoiminen niin voi keskittyä paremmin vauvanhoitoon.

      Kiva kun liityit lukijaksi, keskustelupalstan arvaankin kun muihin en ole edes liittynytkään. :)

      Poista
  9. Itsellä just sama juttu, että olen ainoa lapsi ja olen aina kokenut jääväni jostain paitsi.. Varsinkin joissakin vaikeissa elämäntilanteissa on toivonut että olisi vaikka sisko jonka kanssa huolet jakaa.. On toki puoliso ja ystäviä mutta se ei ole sama asia.. Itsellä on nyt kaksi tytärtä ja heillä hieman päälle 4v ikäeroa mutta ns kouluvuosissa 5v. Pienempi täytti juuri vuoden ja isosiskon perässä mennään täälläkin.. Ja isosisko ottaa usein myös leikkiin mukaan. Sitten on niitä hetkiä kun pikkusisko tahtoisi mukaan leikkiin mutta isosisko ei ota. Hassua kyllä, mutta täällä osataan jo hieman tapellakin :) Aivan huikeaa seurata neitien kasvua yhdessä ja erikseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri sama juttu itselläni, toki on puoliso ja ystävät muttei ne kuitenkaan ole ihan sama juttu mikä olisi sisarus, huomaan sen selvästi jo miehenkin sisaruksista, ovat selvästi ihan erilailla läheisempiä kuin esim. minä miehelle, yhteys on niin erilainen.
      Meilläkin isosisko ottaa Islaa kivasti mukaan leikkeihin ja kyllä on niitäkin hetkiä täälläkin kun pikkusisko ei missään nimessä saa tulla siskon huoneeseen tms. :)

      Poista
  10. Ihana postaus! Kyynel silmäkulmassa tätä luin, koska itselläni ollut aivan samanlaisia ajatuksia viime kuukausina ja samanlainen elämäntilanne. Itse olen myös ainut lapsi ja se harmittaa. Vanhempani olisivat kyllä enemmän lapsia toivoneet, mutta elämä ei mennyt toiveiden mukaan. Siitäkin syystä olen maailman kiitollisin kahdesta terveestä rakkaasta tytöstä, esikoinen 4,5 v ja pikkusisko nyt 1 v ja 3 kk. Parasta just nyt on seurata tuota siskosten touhua ja sitä kuinka tärkeitä ovat jo nyt toisilleen. Toivon myös että säilyvät tärkeinä, rakkaina ja tukena toisilleen läpi elämän <3
    Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut lähes jokaiselta ystävältäni ja tuttavaltani jotka ovat ainoita lapsia, että olisivat halunneet sisaruksia ja jokainen onkin heistä tehnyt nyt omia lapsia enemmän kuin yhden. Onneksi itse olen voinut hankkia sisaruksen vanhemmalle tytölle jonka toivon olevan tukena läpi elämän molemmin puolisesti. :)

      Poista
  11. Kirjoituksesi puhutteli minuakin, koska olen myös ainoa lapsi, ja ehkä juuri sen takia olen itse kolmen lapsen äiti. Lapsena en sisaruksia niin kovasti kaivannut, vaikka joskus koin, että oli tylsää olla yksin kotona kun ei ollut seuraa. Mutta nyt vanhempana on ollut tilanteita, joissa olisin toivonut, että voisi jakaa huolia tai iloja jonkun oman lapsuudenperheen hyvin tuntevan kanssa. Esimerkiksi oman vanhemman kuolema oli sellainen tilanne, samoin lasten syntymät. Toivon, että omat lapseni osaavat arvostaa sisarussuhteitaan jatkossa ja että heistä tulee läheiset. Samaa toivon teillekin!

    VastaaPoista
  12. Kiva postaus! Saanko kysyä, oletko joutunut koskaan ''selittelemään'' isoa ikäeroa?

    Meillä on itsellä semmoinen tilanne, ettei esikoinen tullut luonnollisilla keinoilla. Oltiin puhuttu jo ennen vauvan syntymää, että toista ruvetaan tekemään sitten heti putkeen, ettei jouduta taas odottelemaan vuosia. Ja ehkä vielä kolmaskin samaan syssyyn.

    Vauva ja taaperovuoden väsymys, synnytyksen jälkeinen masennus jne. toimivat luonnollisena ehkäisykeinona, eikä vieläkään ole vauvakuumetta, vaikka esikoinen on jo neljä. Tämä on ollut itselle tosi kova paikka henkisesti, kun ei pystynytkään olemaan sellainen äiti ja niin monelle lapselle ja niin ja niin pienellä ikäerolla, mitä toivoi :( Siksi olen yrittänyt nyt suunnata katseet ihan johonkin muualle ja hakenut lohtua blogeista, joilla sisaruksilla on isompi ikäero. Ja nämä tämänkaltaiset sisaruuspostaukset vaan vahvistavat tunnetta, että ehkä isompi ikäero onkin ihan ok juttu, joissain tapauksessa jopa parempi. Jännä muuten huomata, että ulkopuoliset jaksavat tentata siitä tulevasta pikkuveljestä tai -siskosta about kaks ekaa vuotta esikoisen syntymästä, mutta sitten tajusivat jättää rauhaan :D

    Omista taustoista sen verran, että itsellä on kolme pikkusisarusta klassisella kahden vuoden ikäerolla kaikki. Meillä ei edelleenkään ole kovin läheiset välit, läheisin olen ehkä ollut nuorimman sisaruksen kanssa, vaikka ikäeroa meillä on 6 vuotta... Miehellä ei ole kuin vauvaenkeliveli ja hän on ainokaisena kaivannut aina sisarusta. Itse jopa mietin, olisinko tyytyväinen tähän yhteen, mutta kun on seurannut, millaisissa tilanteissa mieheni olisi kaivannut veljensä läsnäoloa ja tukea, olen ajatellut tsempata vielä edes sen yhden tyypin tuolle meidän esikolle sisarukseksi :)

    Hanna

    VastaaPoista