Vuoden viimeinen

Isla on jo nukkunut tovin aikaa ja Pinja hakee sängyssään vielä unta ja katselee sängystään raketteja.
Meillä on kovin rauhallinen koti uusivuosi, herkutteluineen, raketteineen ja elokuvan katsomisineen.


Kulunut vuosi on ollut tavallisen arkinen ilman mitään elämäämme mullistavampaa.
Olemme asuneet nyt maalla reilu vuoden verran, tutustuneen naapureihin sekä alueeseen.
Pinja on aloittanut eskarin ja saanut roimasti uusia kavereita ja opetellut kulkemaan eskarimatkoja taksilla, lisäksi Pinja on aloittanut myös joukkuevoimistelun joka on vienyt meitä treeneihin kerran-kahdesti viikossa.
Minä olen ollut kotona Islan kanssa, elänyt vauvavuotta pikkuvauva ajasta hurmaavaan taaperoon. Vaikka kotona olo välillä on turhauttavaa ja tylsääkin aina samoine pyykkivuorineen jne. niin kulunut vuosi on silti kevyimmistä vuosistani aikoihin.


Tämän vuoden aikana olen saanut uusia ystäviä roimasti, tutustunut lähemmin vanhoihin ystäviini ja hoitanut sosiaalisia suhteitani kyläilyillä ja kerhoissa lasten kanssa.


Blogin kanssa ollaan menty enemmän hiljaisempaan suuntaan ja luultavasti tällä linjalla jatketaan jatkossakin, ilman stressiä blogin päivittämisestä, nyt tämä arki vie niin mennessään tällä hetkellä.
Joululomasta saamme nauttia vielä hiukan ensi viikolle ja olenkin yrittänyt tehdä kivoja juttuja Pinjan kanssa hänen lomallaan, eilen kävimme kahdestaan uimassa ja perjantaille suunnittelemme vielä Peukkulan retkeä molempien tyttöjen kanssa.


Uusi vuosi tuo tullessaan toivottavasti samaa rauhallista kotiarkea, Pinjan kuskaamisineen voimisteluharkkoihin ja syksyllä Pinjan aloittaessaan koulutaipalettaan, me toivottavasti saamme olla vielä ensi vuodenkin Islan kanssa kotosalla ja kuluttaa kerhoja sekä tavata ystäviä.


Ihanaa uutta vuotta!
1

Joulun päivät

Piti kirjoitella joulujuttuja jo enenn joulua tänne blogin puolelle mutta niin vaan päivät olivat ennen aattoa aika vilinää kun piti toimia pukin apurina sekä hoidella viime hetken juttuja.
Emme olleet jouluna kotona pahemmin vaan aattona menimme miehen vanhemmille iltapäivästä syömään ja odottamaan pukkia.
Joulupäiväksi lähdimme taas yökylään omille vanhemmilleni josta tulimme vasta tänään pois.


Joulu on ollut siis oikein rentouttava ja leppoisa koska olemme saaneet mennä aina valmiisiin pöytiin ja kotonakaan ei ole tarvinnut puunata tms. kun olemme olleet poissa.
Tälläiseen rauhalliseen sukulaisten ja perheen keskeiseen yhdessäoloon on mukava päättää vuosi joka on ollut aika kiireinen.


Lapset nauttivat toki joulusta aivan erilailla, erityisesti Pinja, se jännitys lahjoista ja pukin tulosta oli niin mieluisaa lapselle.
Pinja sai parit Lego paketit joiden seurassa viihtyikin aika pitkiä aikoja, meikkipään, poneja sekä Inkan Aarre pelin ja monta pehmeää pakettia.
Isla sai Wheely Bug hiiren, kaksi pientä vauvanukkea, Dubloja ja niitä pehmeitä paketteja.
Me saimme miehen kanssa uuden paistinpannun sekä ne pitkään toivomamme Tempurin tyynyt, hyvästi niskakivut.


Isla pääsi tänään ensimmäistä kertaa pulkkamäkeenkin, ihanaa kun Pinja jaksaa touhuta Islan kanssa nyt kotona ollessaan, nytkin oli ensitöikseen laskettamassa pikkusiskoa mäessä.


Huomenna on vielä tiedossa minulle vapaa-aikaa ja hiukan jännitystäkin, meillä on huomenna peruskoulun kolmen luokkamme yhteinen luokkakokous, ihanaa päästä näin joulun jälkeen vähän myös kodin ulkopuolelle ilman lapsia sekä jännittävää nähdä vanhoja luokkalaisiaan joita ei kaikkia ole välttämättä sitten peruskoulun jälkeen pahemmin nähnytkään.
Lisäjännitystä tuo se, että mies nukuttaa huomenna Islan, jaiks, Islan nukutus on ollut pääosin vain minulla kun Isla nukahtaa rinnalle, tosin nyt viime iltoina ei olekkaan nukahtanut enää iltaimetykselle vaan vasta lopulta sänkyynsä hetken siellä huudettuaan joten toiveissa on, että huomennakin nukahtaa pikku huudon jälkeen sänkyynsä.

Toivottavasti teilläkin on ollut rentouttava ja mukava joulun aika!
9

Kirjallinen kiitos!

Noin vuosi sitten perustin tämän uuden blogini kokonaan uuteen osoitteeseen, samalla jättäessäni tutun ja vanhan blogini osoitteineen taakseni.
Vaivalla vuosien ajan kerätyt reilu viitisensataa lukijaa ja lähes miljoona sivunäyttöä, hyppäsin ihan nollapisteeseen alkaen haalia lukijoita jälleen yhdestä eteenpäin.
En voi myöntää ettenkö ole kokenut tuskastumista ja katunut välillä syvästi muuttoani uuteen osoitteeseen, ajattelin toki, että lukijat tuosta noin vain siirtyvät myös tännekkin jatkossa mutta tämän vuoden aikana olen huomannut ettei näin todellakaan tullut tapahtumaan ja oli ihan hölmöä edes olettaa jotain tuollaista, kestäähän se minullakin itsellänikin seuraamani blogin osoitteen vaihdossa hiukan, että ehdin taas matkaan.


Välillä olen ajatellut blogituskissani räpiköidessä missä kaikkialla pikkuinen blogini jo olisi jos en olisi siirtänyt blogiani uuteen osoitteeseen sekä vaihtanut nimeä blogilleni, toisinaan tuntuu, että junnaan ja räpiköin paikoillani kovine odotuksineni bloggaamisessani, olenhan blogia pitänyt niin pitkään, että tuskastumisiakin on näihin hetkiin ehtinyt kertymään.


Kuitenkin vasta viimeisten tuskailujeni muutama kuukausi sitten älysinkin, että hei, en tarvitse niitä yli viittäsataa kirjautunutta lukijaa lukijapalkkiin ja tuhatta sivunäyttöä uuden postauksen jälkeen, että nauttisin jälleen valokuvauksesta ja blogini kirjoittamisesta.
Huomasin selatessani blogiani taaksepäin, että saan aina kommentteja, joka postaukseen tulee edes muutamat kommentit, saan oikeastaan enemmän kommentteja kuin ennen edellisessä osoitteessani blogia kirjoitellessani ja kommentit ovat aina mietittyjä, ei muutamaa sanaa heitettyjä ajatuksettomia kommentteja vaan aina kommentoijalla on jokin viesti tai asia.


Mielestäni tämä, että minulla on nyt pienemmillä lukijamäärillä tiiviimpi ja läheisempi lukijakunta joka selkeästi lukee myös postauksen ilman, että vain selaa sen lukematta läpi tuo väkisinkin hymyn huulilleni ja intoa ja rakkautta tähän bloggaamiseen enemmän.


Huomasin myös, että yhteistyöpostauksien myötä bloggaaminen rupesi stressaamaan, blogin kirjoittamisesta tuli kiireistä ja ahdistavaa kun tiettyyn kellonaikaan tiettynä päivänä pitää olla postaus tehtynä.
Päätin myös, etten ota yhtään stressiä blogiini, jos sillä hetkellä tuntuu, että on vähänkin arki kiireistä en ota yhtään ylimääräisiä pakkopostauksia blogiini vaan kirjoitan ihan omista arkisista jutuista joihin on intohimoa ja suurta innostusta kirjoittaa postausta ja ei todellakaan mitään kellotuksia.
Eräänä iltana itkua sängyssä tusertaessani kun muutaman päivän päästä piti olla joulupostausta ulkona ja olin aivan tyhjänä mistä postaan ja milloin, sain juuri ja juuri postauksen tehtyä, päätin, että tätä stressiä en halua enää kokea, en halua vuodattaa kyyneliä blogini vuoksi joka on minulle harrastus ja mieluisa sellainen.


Mutta ettei tärkein unohdu, kiitos teille blogini takana oleville lukijoilleni, ihanille, aktiivisille kommentoijille joilta saan lähestulkoot aina vaan positiivista ja mieluisaa palautetta.
Tätä kirjoittaessani en voi olla taaskaan hymyilemättä, ihana pieni blogini, ihana bloggaaminen, ihana harrastukseni ja ihanat lukijani joita ilman tuskin rakastaisin näin paljon bloggaamista.
Toivottavasti joulun hellittäessä saan sen verran aikaan, että koitan kehitellä teille lukijoilleni jotain kivaa tänne blogiin, olette sen kyllä ansainneet!

27

Lunta, lunta, lunta!

Kuten varmaan laajasti muuallakin päin suomea on tullut lähipäivinä reilusti lunta.
Pinja on nauttinutkin lumesta lähes joka päivä, eilen testattiin jo suksia ja mäkeä on käyty laskemassa useasti.
Meillä oli vasta tänään aamulla pieni ulkoiluhetki Islan kanssa kun Pinja oli voimistelussa.


Isla hoksasi aika pian tämän lumen jutun, sitäkin voi syödä kun nyt ei ole enää hiekkaa jota syödä, huoh...
Puistoilutkin vähenivät meillä syksyllä juuri sen vuoksi, että Isla makasi nenä kiinni hiekassa ja söi sitä, nyt sama juttu sitten lumen kanssa. :)


Lumessa kävely olikin ihan toinen juttu, se ei oikein sujunut, aina edessä oli joku lumipaakku ja Isla pyllähti naamalleen ja josta mieleen muistuikin tämä herkullinen valkoinen aine jota on kaikkialla ympärillä. :)

Valitettavasti kovin ei uskalla hihkua lumen pysyvyydestä, vaikka sitä onkin nyt aika reilusti niin tiedä sitten kuinka pysyvää tämä vielä onkaan, ensi viikon sääennusteet ovat vähän siinä ja siinä, saattaa maa pysyäkkin valkoisena tai sitten ei.


Pinjalla alkaa viimeinen eskariviikko syyslukukautta ja sitten päästään ansaitulle lomalle!
Ensi viikkokin on jo suht kevyt, voimistelua on vielä tiistaina mutta muuten mitään isompia menoja ei enää ensi viikollekkaan ole.
Huomenna meinaan tehdä muutamat pienet täsmäostot mitä vielä joululahjoista uupuu, enää pieniä juttuja ja pieniä lisäyksiä.

Pinjan suuri toive on, että äiti tekisi piparkakkutalon, apua, en ole koskaan tehnyt kun voin suoraan sanoa, ettei ole hirveästi näillä hermoilla houkutellut puuhaan ryhtyä mutta ehkä se on kokeiltava kerta lapsi niin sitä toivoo... :)

4

Tämän talven Ticketit

Saimme valita Ticketiltä tänäkin talvena meille ulkovaatteita testiin.
Olemmekin monena edellisvuonna saaneet Ticketiltä Pinjalle vaatteita testiin ja eipä vielä ole ollut vuotta, että olisi näistä huonoa sanottavaa ollut.
Tänä talvena valitsin myös Islalle haalarinsa ja Pinja sai valita itse omansa, ei mennyt ihan kuosi ja väritys äidin mieleen mutta pääasia, että käyttäjä tykkää.


Pinja valitsi itselleen kiiltäväpintaisen Baggie North haalarin joka meiltä löytyi viime talvenakin ja oli silloinkin Pinjan oma suosikkihaalarinsa.
Tämä samainen haalarihan on voittanut monena vuotena, myöskin tänä vuonna ruotsalaisen Best i test lasten ulkovaatetestit, tämä sai täydet kymmenen pistettä tänä vuonna, enkä kyllä ihmettele miksi.
Haalarin kiiltävä pinta on helppo puhdistaa ja materiaali on kestävää näin isommankin lapsen vilkkaissa ulkoleikeissä.
Haalari on helppo pukea ja lahkeet saa nopeasti paksumpienkin kenkien päälle lahkeissa olevien tarrojen ansiosta, Molon haalareiden lahkeista iso miinus tästä koska Pinja ei saa tiukkaa lahjetta itse eskarissa kenkänsä päälle.
Lisäksi tämä paksumpi North version haalari pitää kovemmillakin pakkasilla lämpöisenä, tulisi vaan niitä pakkasia mutta näin leudoilla keleillä Pinja ei ole silti haalarissa hikoillut.
Pinja halusi välttämättä tämän kirkkaan violetin värisen haalarin, ei ollut ihan äidin mieluisin mutta kunhan Pinja tykkää niin valitkoon mieluisansa värin, ajatuksissa on nimittäin säästää haalari vielä ensi talveksikin.
Koko kun tässä on 134 ja nyt noin 124cm Pinjan päällä oli vielä vähän reilu joten varmasti menee tällä pituuskasvulla ensi talvenakin.


Baggie haalarit eivät ole mitään slimmejä malliltaan joten nämä eivät ihan jokaisen ruumiinrakenteelle sovi mutta meillä ovat olleet useana vuonna aina tosi hyviä hiukan rotevammalle tytölle, ei ahdista mistään pukiessa ja haalarin saa vedettuä päälle ennätysnopeasti kun mistään ei kinnaa.


Islalle taas valikoin haalarinsa ihan kuosin mukaisesti ja Islalle tuli tämä ihanaakin ihanempi seeprakuosinen Snowbaggie.
Isla taas on meillä hiukan pienikokoisempi ja kasvaa hitusen miinuskäyrällä hitaammanlaisesti joten Islalle oikein sopiva koko oli koko 80 joka varmasti tulee mahtumaan koko talven.
Tämä seeprakuosinen haalari on useimmiten Islalla päällä, ihanan kuosin lisäksi tykkään notkeasta ja pehmoisesta materiaalista.
Meillä on toinen viime vuotinen mustapohjainen Ticketin kukkahaalari samassa koossa jossa materiaali on paljon jämäkämpää ja varmasti kestävämpääkin mutta itse tykkään vielä näin pienellä tuosta pehmoisuudesta ja notkeudesta jotta haalarissa on helppo liikkua ja nököttää rattaissa tai auton istuimessa.


Lupaan palata vielä talven lopussa siihen miten haalarit ovat meillä kestäneet ja kuinka tykättyjä ovat olleet.
Vielä kun saataisi sitä lunta ja kunnon talvi niin olisi haalareillakin hiukan pidempi käyttöaika.
Yhden miinuksen keksin Ticketin haalareista heti uutuuttaan, heijastimet näissä on edelleen todella huonot verrattuna esim. Molon haalareihin, heijastimia haalareihin saisi lisätä sinne tänne ja paljon enemmän.

*haalarit saatu yhteistyössä Ticket Outdoorilta
7

Kaaos arki

Missä meidän ihana rauhallinen rutiininomainen arki piilottelee?
Meillä on kohta viimeisen kuukauden aikana ollut ties mitä pieniä vastoinkäymisiä, kaikki alkoi kissan sairastelusta, hermoilin ja stressasin kissan kohtaloa ja lääkitsin sekä pakkosyötin.
Tämän jälkeen iski Islalle kolmen päivän ihmeellinen kuume, tämän jälkeen teki kyllä muutamat uudet hampaat läpi joten yhdistin kuumeen siihen jollain tavalla.


Mutta mitä inhottavinta, noin viikko sitten Isla alkoi huomaamatta heräilemään, oli ties mitä mahavaivoja tai muuten vaan heräilyjä ja viereen tulo aikaistui ja aikastui.
Lähes joka yö on viimeisen viikon ajan ollut huono verrattuna entiseen, on selvitty muutamalla herätyksellä tai viereen siirtämisellä ja sitten on ollut monen tunnin huuto öitä.
Ensimmäinen tosi huono yö sattui itsenäisyyspäivän vastaiselle yölle, Isla huuti lähes koko yön, pyöri ja ähisi vierellä ja lopulta neljän jälkeen rauhoittui rinnalle jossa torkkui loppuyön.
Tästä seurasi tuloksena seuraavalle päivälle karmiva väsymys, en muista milloin viimeksi olisin ollut niin väsynyt, tuntui, että päivä meni ihan sumussa ja arvattavasti myös pitkään odotettu vapaailtani meni kiville väsymyksen vuoksi, en vain jaksanut lähteä mihinkään. :(
Nyt taas saatiin huono yö viime yölle, huuto alkoi puoliltaöin ja loppui kahden jälkeen jälleen rinnalle tainnutettuna.
Tähän samaan lisättynä Islan nukutus on ollut iltaisin todella vaikeaa, Isla nukahtaa edelleen rinnalle ja nyt olen parhaimpina iltoina tunnin nukuttanut Islaa sohvalla ja tänäkin iltana kun siirsin Islan sänkyynsä puolen tunnin tissittelyn jälkeen alkoi huuto heti.
Nyt kuitenkin ilokseni huomasin, että Isla nukahti sänkyynsä takaisin hetken huudettuaan.
Kauhulla taas tulevaa yötä odotellessa...


Kaikenlisäksi meillä on Pinja nyt ihme kuumeessa, eilen illalla nousi kuume ja tänään taas illalla kuume oli noussut.
Pinjallahan on huomenna voimistelun joulunäytös jota on kovasti treenattu ja odotettu, alkuviikon treenit ovat jääneet nyt Pinjalta välistä ja kovasti jännitämme huomista miltä tilanne näyttää, onko kuume laskenut ja Pinja virkeä vai kuinka teemme näytöksen kanssa.


Lisäksi meillä kosahti kuivausrumpu viime viikolla, pyykkiä roikkui siellä täällä ja tuolla nyt kuitenkin kovasti näyttäisi, että kuivausrumpu on saatu jälleen kuntoon, tänään on kolme rummullista kuivattu pyykkiä ja näyttäisi toimivan (uskaltaakohan ääneen sanoa).

Mitään muuta en nyt odota kuin joululomaa ja Islan hyviä yöunia!
Nyt pikapikaa nukkumaan ennen kuin Isla herää huutamaan...
12

Noshia äidin päällä

Noshin kotikutsuistani on kohta kuukauden verran.
Tilasin tuolloin aika laajasti vaatteita itselleni, ihastuin todella niin moneen naistenvaatteeseen.


Ehkä käytetyimmäksi setiksi itselleni on muodostunut vaaleanpohjainen raitatunika sekä kuviolliset legginsit, välillä tuntuu, ettei muita yläosia päälläni olekkaan kuin tuo raidallinen tunika.
Legginsit olen myyjän ohjeen mukaisesti pessyt valkopyykissä ja kuivannut narulla, kuivasrummulta ajattelin nämä säästää kun pinta on kuitenkin painettua jolloin valkoinen nukka saattaisi puskea kankaasta helpommin läpi, nyt näin ei ole päässyt käymään.
Raidallinen tunikani taas on käynyt jo usein kuivausrummun kautta ja on edelleen kuin uusi.
Tunika sekä legginsit ovat molemmat minulla M-kokoa.


Sitten nämä yllättäjät joihin ihastuinkin kutsuilla, tämä vetoketjutunika sekä Biker housut.
Molempia on käytetty, pesty ja käytetty jo usein ja lopputulos on sama kuin edellisessäkin asussa, edelleen kuivausrummustakin huolimatta kuin uusia.
Biker housuja en ole aina raaskinut rumpuun laittaa mutta viime pesukerralla ne sinne nakkasin jotta karvat irtoaisivat paremmin housuista, housujen miinukseksi joudun sanomaan tuon karvojen ja pölyn herkän tarttumisen erityisesti näin kissaperheessä.
Nämä housut istuvat minulle paljon paremmin kuin Me&I:n vastaavat perfect pantsit ja jos siistimmät mustat housut haluan jalkaani valitsen nämä Bikerit.
Kuviollinen tunika sopii täydellisesti housujen kanssa sekä on tälläinen perus arkitunika hiukan siistimpään menoon, kerhoihin, kaupungille jne. kotiäidille.
Näitä siistimpiä ei imetysvaatteita kun kaappini suorastaan huutaa.
Säästelin monia ihania Me&I:n tunikoitani kun pääsen niitä jälleen imetyksen vähennyttyä käyttämään mutta kävikin niin, ettei ne enää oikein miellytäkkään silmääni.
Nyt lemppareitani on kivat yksiväriset trikootunikat ja kuviolliset legginsit.


Iso tilaushan meille Noshilta tuli ja kaikkia vaatteita on käytetty todella paljon jo.
Lupaan pian tehdä myös postausta tämän jatkoksi lasten vaatteista.

Mukavaa itsenäisyyspäivää!
Itsellä olisi tiedossa illasta sitä äidin vapaa-aikaa, saa nähä vaan nukahdanko autoon jo menomatkalla, meillä oli taas viime yö tosi huono, oikeestaan koko viikon unet ovat todella huonoja ja alkaa univelka verottaa, päässä sumisee jo valmiiks ilman yhtää tippaakaan alkoholia, no jospa ensi viikolla olisi paremmat unet tiedossa...
7

Jouluista tunnelmaa kotona

Osallistuin blogini kera Blogiringin perheblogien joulukalenteriin ja koska minun sormeni eikä aikani taivu ihaniin askarteluihin lasten kera tai ilman ja joulutortut ja piparitkin meillä valmistetaan tylsästi ja helposti pakastealtaan antimista.

Joulukanteri onkin tuottanut minulle hiukan ahdistusta, mitä ihmeen jouluista keksin blogiini kun aikakin on niin kortilla ja väkisin askartelijaa minusta ei tule varsinkin kun valosan ajan oma askartelijanikin on eskarissa.
Suurimmassa blogiahdistuksessa rypiessäni keksin viime hetken paniikissa, että hei meidän kotihan on ihan tarpeeksi jouluinen jotta siitä saa joulupostauksen.


Kotimme tosiaan on pelkästään hirsiseinien vuoksi ympäri vuoden tunnelmaltaan jouluinen ja kovin paljon joulua tänne ei tarvitse laittaakkaan jotta saan tunnelmallista joulutunnelmaa kotiimme.
Kuusta meille ei tänä vuonna tule sisälle, ihan oman mielenterveyteni vuoksi.
Isla muuttuu koko ajan vain pahemmin uteliaaksi pieneksi tuhoajaksi joka vetää kaiken leville ja kaataa ja levittää joka kaapit ja korit ylösalaisin joten kuusikin varmaan olisi nurin heti ensimmäisenä päivänä meillä.

Joten sen kummempia sepostamatta saatte nauttia joluisista kuvista kotoamme.


Joulukalenterit on ripusteltu siivouskaapin oveen, Islan kalenteriksi tuli Partiolaisten perinteinen joulukalenteri, Pinjalla taas on Schleichin maatilakalenteri, jonka itse valikoi, onkin ollut varmaan parhain lelukalenteri mitä Pinjalla on tähän asti ollut.


Ulko-oven eteen on kertynyt rapuille kanervia sinkkiämpärissä sekä ihana lyhty jonka sattumalta löysin paikallisesta kaupastamme.
Eilen levitin jälleen portaiden eteen kasan havuja, näitä meillä oli viime vuonnakin portaiden juurella.


Uusi ovikranssi löytyi viime viikonlopulla Jyväskylästä joulumarkkinoilta, edellinen alkoikin olla jo aika kärsinyt.



Eilisen päivän joulukalenteripostaus löytyy Mammapäiväkirja blogista, ihana lankapallo ohje, jonka taidan itsekkin toteuttaa, sen verran askartelijaa minustakin löytyy. Huomisen joulukalenteripostaus taas tulee olemaan Mama's diary blogissa.

Näissä tunnelmissa, ihanaa itsenäisyyspäivää ja viikonloppua!
6