Vuosi maalla

Kohta siitäkin on vuosi kun pakkasimme pienen viikon vanhan vauvan kanssa kerrostalokolmiomme pakettiin ja muutimme maalle noin 25km päähän Jyväskylän keskustasta punaiseen miehen isän rakentamaan hirsitaloon jossa puuhaa riittää sekä sisällä, että ulkona loputtomiin.
Katuvaloja tämä alue ei ole nähnytkään joten illan hämärtyessä kaikkialla on pilkkopimeää.


En voi väittää, etteikö tämä olisi ollut jonkinasteinen kulttuurishokki itselleni kun pitkään kaupungissa asuneena ja aina edes keskustassa asuessaan on ollut liikennettä ja valoja ympärilläni ja yht'äkkiä ollaanko pilkkopimeässä jossa ei paljon liikenteen hälyt kuulu.
Kyllä voin myös väittää, että välillä entistä kotiamme on ikävä, ehdin kiintyä vuosien ajan siihen todella paljon joten ikävä on lähinnä tuttua paikkaa ja tuttuja seiniä ja kerrostalon ääniä.

Suurin haikeus iski nyt Islan täytettyä vuoden, entisessä kodissamme on vielä niin tuoreeltaan muistissa se synnytyksen käynnistyminen, se suihku jossa yritin hiljaa suihkutella itseäni supistusten lomassa ja se syksyinen öinen maisema jota olohuoneen ikkunasta katselin ja näin kun yö vaihtui päiväksi ja moottoritiellä alkoi aamuruuhkan liikenne ihmisten kiirehtiessä töihin ja sitten me kannettiinkin pian jo pieni vauva kotiin, en ehtinyt edes kotiutua kunnolla kun muutimme ja rakensin kotia nyt uuteen paikkaan uuden tulokkaan kanssa.
Juuri nuo kodit joihin on lapset kannettu sairaalasta vastasyntynenä ovat jääneet mieleeni ja muistoihini.


Kuitenkin koti on siellä missä perhe ja nyt me olemme täällä, plussat voittavat miinukset maalla asuessamme.
Tärkeintä on se turvallisuus, yhteisöllisyys, leikkikaverit Pinjalle ja ihana pieni koulu lähellä, nämä olivat ne tärkeimmät syyt miksi muutimme maalle ja nämä painavat eniten plussina maalla asuessaan.
Onhan täällä aivan erilainen yhteisöllisyys kuin kaupungissa.
Asuimme viisi vuotta Jyväskylän keskustan tuntumassa pienessä kerrostalossa jossa en edes muutettuamme pois, tuntenut vielä kaikkia talon asukkaita, täällä tunnen ja olen ollut puheyhteydessä melkein jokaisen kanssa lähimmän parin kilometrin säteellä, joka talosta tiedän minkä ikäistä väkeä siellä asuu ja toki onko heillä pieniä lapsia.


Täällä ei ole vielä tylsää hetkeä päässyt tulemaan, hommaa riittäisi loputtomasti.
Pikkuhiljaa olen vuoden aikana laitellut kotia omanlaiseksi mutta vieläkään ei täysin mieluisaa ole. Eniten silmiä särkee kiinteät värit, synkkä ja valoa imevä puunväri.
Tälle emme ole saaneet vieläkään tehtyä mitään, eteinen sentään on nykyään vaalea valkoinen mutta siihen se päättyikin.
Pikkuhiljaa, mies on paljon töissä ja häntä ei taas puunväri häiritse kuiten minua itseäni häiritsee, intoa minulla maalaamiseen riittäisi mutta aikaa ei ole, kahden pienen lapsen kanssa aika hurahtaa ihan pakollisiin kotipuuhiin joten aikaa ei ylimääräiselle meinaa jäädä.


Seuraavana projektina on Islan huone, jota ei vielä ole.
Suunnitteilla on jakaa iso huone yläkerrasta tyttöjen huoneeksi ja ehkä samalla siirrämme oman makkarimmekin yläkertaan ja työhuone tietokoneineen siirtyisi nykyiseen makkariimme.
Tätä ei voida kuitenkaan vielä toteuttaa koska Islan unet eivät ole vielä takuuvarmasti hyviä täysiä yöunia niin riskiä heräilylle molempien lasten kanssa ei uskalla vielä ottaa, joten vielä parempi, että molemmat tytöt nukkuvat eri kerroksissa niin saa Pinja ainankin nukuttua ja Isla ei herää Pinjan yöllisiin vessareissuihin tms.



Keittiönpöytäprojektikin on tälle vuodelle vielä tulossa, homma kosahti Puukeskuksen muuttoon ja siihen, etten saanut Iki-levyä nyt muuton vuoksi Puukeskukselle tilattua joten uuden pöydänlevyn valmistuminen hiukan venyy.
Onneksi jaksan odottaa, jospa kuitenkin jouluksi on jo uusi pöytä meillä.


Aina riittää tosiaan pientä laittoa tässä talossa, talvella tykkään sisustaa sisältä ja keväällä taas aurinko houkuttelee ulkopuuhiin. Mies kynti meille viime keväänä ison kasvimaan ja siellä kasvoi porkkanaa, perunaa, sipuleita, herneitä, kesäkurpitsaa ja perus yrttejä ja tomaatit ja paprikat. Satoa tuli yllättävän hyvin ensimmäiseksi vuodeksi tuolle kasvimaalle ja vaikka aika huonosti ehdin kitkeä kasvimaata niin silti sato yllätti.
Pihalle on myös suunitelmia ensi keväälle, uuden kukkapenkin varmaan kaivan keväälle vielä ja kasvimaata laajennetaan vähän enemmän.

Ollaan me siis viihdytty ja pikkuhiljaa kotiuduttukkin todella hyvin, Pinjahan tänne on ihan kotiutunut ehkä parhaiten, kavereita löytyy niin monia naapurustosta.


Loppuun vielä kuva meidän pienestä kävelijästä, Isla on nyt innostunut ja treenaa uutta taitoaan kovasti päivittäin.

8 kommenttia

  1. Mä asun tällä hetkellä ihan valkoisessa kodissa ja silti tuo teidän puu näyttää nyt omaan silmään todella hyvältä! :) ihana koti muutenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on kyllä tosi ihana koti ja mitä kuvista olen katsonut olet varmaan itse aika paljon tuunaillut tuonne kaikkea ja tehnyt löytöjä juuri vanhoista kalusteista. Näin kodinhoidontuella kun olen minäkin niin ei ole mahdollisuutta uudistaa sisustusta noin vaan, vaan pitää tyytyä juurikin tuunailemaan vanhasta ja tekemään löytöjä, tuunaaminen vaan taas vaatisi sitä aikaa jota ei ole. Parvekkeellakin on odottanut jo ties kuinka kauan Pinjan uusi työpöytä uutta maalia pintaan mutta mistäs saisi sitä aikaa maalauspuuhiin...
      Tämä talo on tosi hankala sisustaa juurikin sen takia, että pinnat eivät ole sitä perus valkoista, valkoinen on mielestäni niin paljon helpompi sisustettava. :)

      Poista
  2. No hienostihan sä olet tuonut raikkautta tuonne ja mun silmiin myöskin tuo seinien puupinta näyttää jotenkin kauniilta. Meillähän on täällä puiset paneelit myös katossa. Ne olisi ihan ok jos lattiat olisivat vähän nätinmät. Vihreä kokolattiamatto, anyone??? :D

    Ja onnea Islalle uudesta taidosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, vielä tosin saa tuoda raikkautta lisää ja lisää tänne, keittiö on pimeä soppi jonne valon tuominen on vähän hankalaa ellei kattoa maalaa, ruokapöydän vaihdos valkoiseksi tuo kyllä valoa jonkin verran lisää tuohon ruokailutilaan.
      Vihreä kokolattiamatto on kyllä haasteellinen sisustettava mutta sinultahan se sisustus onneksi käy. ;) Siellä päin taitaa olla yleisempää sisustuksessa värien käyttö ja erityisesti tuo kokolattiamatto, täällä pohjolassa vaan vaaleat värit ovat suosittuja tänne pimeyden keskelle. :)

      Poista
  3. Kiitos taas hyvästä ja mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Blogisi on täyteläinen. Ihanalta teidän koti näyttää! Aivan mahtava kuva tuo ensimmäinen, tyylikäs. Jos joskus esim. pystyisi maalaamaan katot valkeaksi niin eipä muuta tarvitsisikaan tehdä. Pieni homma se ei kyllä ole. Ihanat nuo seinät. Paljon tunnelmallisempi, kuin jos kaikki olisi kokonaan valkeaa (niin kuin meillä). Itse asutaan myös maalla :). Remonttia kohta jo kymmenen vuotta tehty. Nyt alkaa olla pikkuhiljaa valmista. Kaikki on uusiksi laitettu, ulkoa ja sisältä. Itsellänikin on useampi kasvimaa ja pienten lasten kanssa ei oikein kerkeä kitkeä, mutta sitä hommaa helpottaa kovasti se, jos on paljon nurmikkoa ja ne "leikkuujätteet" laittaa paksuna kerroksena kasvimaalle, säästyy kitkemiseltä, rikkarohot ei kasva. Kivaa ja terveellistä sekä taloudellisesti "helpottavaa" syödä oman maan antimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kommentistasi, aamulla tätä sähköpostistani luin ja tulin niin hyvälle mielelle, oli todella ihanaa lukea kiireisenä aamuna pikakahvin lomassa näin mukava kommentti. :)
      Kattojen maalaus olisi kyllä ihan ensimmäinen jota tänne pitäisi tehdä sisälle mutta kuten sanoitkin, siinä on aika iso homma ja kun Isla on vielä nyt oikein "tuhoamisiässä" niin pienin pitäisi saada jaloista pois mutta en voi olla imetyksen vuoksi vielä pitkiä aikoja erossa Islasta.
      Mutta pikkuhiljaa, pois ei olla hetkeen muuttamassa joten eiköhän tässä ehdi vielä kaikenlaista laitella. :)
      Minun pitikin monesti ruohikonleikkauksen jälkeen kesällä laittaa tuota ruohonsilppua kasvimaalle mutta unohdin aina, ensi kesänä ehkä on jo paremmin aikaa pihahommillekkin, kasvimaata on kyllä pakko isontaa, en arvannut, että satoa tulee noin kivasti niin ehdottomasti ensi vuodelle on laitettava lisää perunaa ja porkkanaa kasvamaan, kohta on nimittäin oman maan perunat jo syöty. :)

      Poista
  4. Ai että nuo hirsiseinät ovat todella kauniit ja olet osannut yhdistellä niihin ihanasti sopivia juttuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, vielä tänne pitää tuoda lisää vaaleutta ja kuvia kun katsoo niin seinille voisi tuohon ja tuohon laitella kaikenlaista, makkarin seinä oikein huutaa jotain isompaa ehkä kangasta seinälle taulun muodossa. :)

      Poista