Vuosi kotiäitinä

Ensimmäinen vuosi muutaman vuoden tauon jälkeen
 taas kotiäitinä on ohitse ja kohta Isla on jo vuoden verran.


Voin myöntää, että välillä tuntuu, 
että pää hajoaa, samat asiat odottaa kotona päivästä toiseen, 
pyykinpesu ja siivouskin menettää hohtonsa
kun sen tekee joka päivä, alakerta vaatisi jälleen muuten imurointia
 vaikka eilen imuroinkin koko kodin...
Itselleni paras selviytymiskeino kotiäitinä on rutiinit, 
rutiinit ja vielä kerran rutiinit.
Muistan, että Pinjan kanssa olin vielä tarkempi, 
nyt olen vähän jo löysännyt 
mutta silti pyrin pitämään päivärytmistä tiukkaan kiinni.
Rytmitys päivään on helppo tehdä nyt Pinjan eskarin mukaan 
ja keväällä tein sitä kerhojen mukaan. 
Meillä mennään aika tarkalleen sillä perusrytmillä 
eli puoliltapäivin minä saan nauttia hetken
 omasta ajastani Islan päiväunien aikaan.
Yksi selviytymiskeino on kotoa poistuminen, 
mahdollisimman paljon kun on touhua joka päivälle 
niin kestää paremmin sen kiukuttelun ja kotiympyrät.
Tälläinen on meidän arkiviikkomme,
Maanantai, aamupäivästä MLL:n perhekahvilat, 
kaksi kahvilaa samaan aikaan, käymme molemmissa vuoroviikoin.
Tiistai, aamupäivästä Seurakunnan perhekerho.
 Parittomien viikkojen tiistai-iltaisin Pinjan voimisteluharkat.
Keskiviikko, kotipäivä, siivouspäivä. 
Aamupäivästä vaunulenkille tai puistoon.
Torstai, Iltapäivällä Islan muskari. Aamupäivät ulkoilua.
Perjantai, kotipäivä, siivouspäivä.
Lauantai, ei mitään, perheaikaa tai kyläilyä.
Sunnuntai, Pinjan voimisteluharkat aamupäivällä.


Minä tykkään kun monelle päivälle on jotain pientä ohjelmaa, 
saa paljon paremmin kotonakin puuhia aikaiseksi 
kun päivät on suuniteltu valmiiksi ja rytmitetty.
Silti meillä on aika kiireetöntä arkea, 
vaikka kiirekkin toki välillä on mutta
 kun vertaan sitä vaikka siihen, 
että kävisin töissä niin eihän meillä arki ole ollenkaan kiireistä. :)
On myös päiviä jollon nyppii kaikki, 
varsinkin jos Isla ei nuku kunnon päiväunia
 niin äidin keskeytetty oma aika kärsii joten äiti on kärttyinen.


Eniten kotiäitinä kaipaa sitä omaa aikaa, edes siivota rauhassa, 
parisuhdeaikaa on edes turha haaveilla ennen omaa aikaa, 
lisäksi Pinja kaipaa myös yhteistä aikaa pelkästään äidin kanssa 
joten useimmiten saan tinkiä siitä omasta ajastani.
 Eiköhän sitäkin vielä ole tiedossa, 
kohtahan tuo pikkuneitikin on jo vuoden 
ja ei ole enää niin tiiviisti kiinni minussa, 
nyt tosin on jokin äitivaihe meneillään ja on kovasti minun perääni.


Tämä tuskin tulee kuitenkaan olemaan viimeinen kotiäitivuoteni, 
vielä tarkoitus olisi nauttia tästä muutama vuosi lisää
 vaikka varmaan välillä blogissakin tulen rutisemaan kitisevistä lapsista, 
ainaisesta kaaoksesta ja suunnattomasta pyykkivuoresta, 
silti en vaihtaisi näitä kiireeseen työn ja päiväkodin välillä.

Parasta tässä kotiäitiydessä on kyllä ehdottomasti 
vapaus touhuta lasten kanssa mitä milloinkin huvittaa, 
vaikka lähteä pyörälenkille Pinjan tullessa eskarista
 jos siltä tuntuu tai ottaa Pinjalle vapaapäivä eskarista
 ja suunnata kaupungille kuten teimme tiistaina,
 kävimme Pinjan kanssa elokuvissa päivänäytöksessä
 katsomassa Viirun ja Pesosen
 kun sillä aikaa mummo työnteli Islaa kaupungilla vaunuissa.


 Loppuhaikeudet...
Nyyh, kohta se äidin vauva on jo vuoden, 
alle kuukausi enää synttäreihin, 
voi kun ajan voisi nyt pysäyttää vielä hetkeksi, 
vauvavuosi karkaa aivan liian nopeaan. :(

5 kommenttia

  1. Must taas tuntuu että tää on aina tätä samaa kiirettä. Siivoa, syötä, käy ulkona, tee ruokaa jne. Missään ei ehdi käymään jos ei laista kotihommista. Ja nyt kun menoja on ollut niin koti on kuin läävä. Ehkä oon liian kriittinen kodin kunnosta mutta muhun toimii se kirjoituspöytä teoria :D pään sisällä on just sen näköistä kun kotonakin... :D

    VastaaPoista
  2. olen itse työttömänä 4-vuotiaan lapsen kanssa kotona. On hän kyllä 8 t viikossa päiväkodissa, itse etsin silloin töitä tai käyn salilla jos ehdin. Mies käy töissä ja opiskelee ja suon sen salilla käynnin silloin itselleni. Työtilanne alallani on huono, mutta tietenkin se jossain vaiheessa muuttuu. Yritän nauttia mahdollisimman paljon lapsen kanssa kotona olosta, vaikka minullakin on niitä päiviä että pää hajoaa melkein. Mutta se hajoaisi varmaan kiireestä työn ja päiväkodin välilläkin kyllä välillä :) yritän myös miettiä, että kaikella on aikansa ja tarkoituksensa. Joten nauti vain sinäkin vielä kotonaolosta, ehdit kyllä vielä töihin moneksi vuodeksi!

    VastaaPoista
  3. Tekstissäsi oli paljon samaistuttavaa, kivasti kirjoitettu. Täällä kuopus kohta 11kk ja samaa on ihmetelty. Mihin vauvavuosi meni? Toisaalta on tunne, että Tiitiäinen on aina kuulunut perheeseen. Meillä on myös paljon ohjelmaa, kerhoja, kaveritreffejä, jumppailua, mutta arkeen pyritään aina saamaan aikaa myös pelkälle olemiselle ja kotona rauhoittumiselle. Kivaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
  4. Näin se menee. Hyvin kirjoitettu, samaistun!

    VastaaPoista
  5. Oletteko jo kolmatta lasta harkinneet kun kirjoitit että olet muutaman vuoden vielä kotona ;)
    Purnaa rauhassa kitisevistä lapsista,jos se helpottaa niin hyvä. Ei perhe-elämä kai kenelläkään kokoaikaista auvoisaa eloa ole. Mahtuu huolta ja murhetta,kiukkua ja ränkkää. Kuten sitten myös auringonpaistetta,iloa,onnea ja rakkautta. Kaikkea sopivassa suhteessa.
    Minä haaveilen kotiäitiyden perään, josko saataisiin pikkukolmonen ensi kesälle/syksylle. Saisin olla kotona kun kuopus alkaa eka luokan ja esikoinen menee neloselle. Haaveita,haaveita...
    Mukavaa tiistaita sinulle :)
    T.Sanniska

    VastaaPoista