Piti kyllä postata kaikesta muusta...

Minun piti postailla ihania vaatejuttuja, miikkarin sovituskuvia, 
välikausivaatteista jne. mutta voin sanoa, 
ettei aivot nyt kykene tuottamaan mitään ihanaa vaatehömppää.


Vaikka tykkäänkin kotiäitiydestä ja parempi ehdottomasti näin kuin,
 että molemmat käytäisi kaupungissa töissä
 niin huh kun alkaa välillä pää hajoilemaan,
 vaikka käydään ahkeraan kerhoissa tms. niin silti koska ne kerhot ovat
 jo aika perusarkea ja kerhossa on mukana edes se yksi lapsi
 niin se ei riitä minulle vaan kaipaan suunnattomasti omaa rauhaa ja aikaani.


Minulla on se heti omaa aikaa näin puoliltapäivin 
ennen kuin Pinja tulee eskarista ja Isla on jo unilla 
mutta tämä on yleensä aika täyteentuupattu tunteroinen
 johonka yritän mahduttaa, syömisen, herkuttelun ennen Pinjan tuloa, 
pyykkäämistä ja siivoamisen sekä kiva olisi myös ihan olla
 ja surffailla netissä aivot narikassa mutta olen päätynyt siihen, 
että teen kotihomamt päivällä ja illat sitten surffaan netissä 
tai kirjoittelen blogiin MUTTA Islapa ei olekkaan nyt ollut enää samaa mieltä, 
neiti joka meni helposti tissitainnutuksella nukkumaan 
ja nukkui hyvin aamuun asti ei enää nukahdakkaan niin helposti. 
On kyllä selvästi väsynyt ja kitisee sekä nukahtaa nopeasti rinnalle 
mutta heti siirrettäessä sänkyyn alkaa huutelemaan
 ja kukaan muu ei meinaa kelvata kuin äiti,
eilenkin huuti kuin hyeena siihen saakka, 
että minä menin nostamaan Islan miehen sylistä...
Tätä on nyt jatkunut noin viikon verran
 ja nukutuksessa saattaa hyvinkin venyä yli kymmeneen 
kun Islaa ei uskalla sylistään siirtää, sen jälkeen ei tarvitse kyllä itsekkään
 kuin pikaisesti syödä jotain ja painua pehkuihin,
 joten se siitä omasta hiljaisuudesta kodissa.
Lisäksi Isla tulee kahden viikon kuluttua 11kk 
ja on vielä kovasti rinnassa kiinni, imettäminen on kyllä todella ihanaa 
ja tykkään imetyshetkistä ellei ne ole roikkumista rinnalla
 ja nyt ne alkaa siltä tuntumaan, en uskalla edes ajatella mitään vapaailtoja
 kun kukaan muu ei saa Islaa uneen kuin minä ja minun rintani
 jota voi lupsuttaa tyytyväisenä pari tuntia, plääh...

 

Toivon todella, että kyse olisi nyt vain läpi tulleista ylähampaista 
tai sitten tämä on jokin toivottavasti lyhytaikainen äitivaihe.


Miehelle eilen puhuinkin, että kaipaan kyllä sitä vapauttani
 kun on isompi lapsi koska silloin minä en ole korvaamaton 
vaan mieskin voi yhtä hyvin ottaa lapset matkaansa vaikka mummolaan
 ja minä voin vaikka siivota tai lähteä käymään illallakin jossain.
 Nyt koti on aina kuin pommin jäljiltä, 
yritä siivota puolilta päivin niin illalla on taas kaaos päällä.
Tämä onkin kotiäitiydessä turhauttavinta kun tuntuu, 
että joka päivän työt ovat sitä samaa, ruoan laittoa, 
siivoamista ja pyykkäämistä, jotain haastetta tähän kaipaisin 
enkä tarkoita haasteella niskakakan siivoamista,
 kiukuttelevan vauvan syöttämistä, 
väsyneen vauvan nukuttamista vesisateessa 
tai vauvan heittäytymistä kaarelle pukiessa, 
huh onneksi ei tarvitse vielä pukea mitään väliasuja...


Sanokaa nyt, että teillä muillakin on tälläistä 
niin en kuulosta niin elämääni tympääntyneeltä kiukkuiselta kotiäidiltä. :)

Koitetaan sitten paremmalla ajalla niitä vaatepostauksia 
kunhan saan taas illat rauhoittumaan niin pystyn keskittymään jälleen postausten tekoon.

14 kommenttia

  1. Meillä oli tuollaista jokunen aika sitten, mutta nyt poika taas ei nukahda kuin kaksin isänsä kanssa. Yöllä sitten ei taas kelpaakaan kuin äiti eli kai tää on vaan taas meneillään oleva joku ihme vaihe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sitä odotellessa, että nukahtaisi vain isin kanssa, voisin mielelläni vaihtaa vuoroja tuossa Islan nukutuksessa. Kaipa nämä on näitä vaiheita jälleen, muistaakseni tässä iässä lapsi tajuaa vielä sen, että on erillinen äidistä joten äidissä roikkumista voi kyllä tulla muutoinkin tämän ikäisenä.

      Poista
  2. Arvaa mitä, aina kun mulle iski tuollainen "en-kestä-enää-sekuntiakaan" -tunne, tajusin muutaman viikon päästä, että se lapsen vaihe joka työllisti/valvotti tms. oli mennyt ohi. Eli just kun tuli mitta täyteen homma yhtäkkiä helpotti ...tai sitten alkoi joku muu vaihe. Mutta kyllä se mies niiden kanssa yhden illan pärjää, eikä vauvakaan saa traumoja, jos käyt vaikka kaupungilla/leffassa tai jotain. Välillä pitää äidinkin tuulettaa päätään, ettei tukehdu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis tänäänhän Isla onkin nukahtanut hyvin. :D
      Ei varmasti vauva saa traumoja huutamisesta mutta minä voin saada, ajatuskin siitä, että Isla saattaa kovasti huutaa minun perääni kotona niin en kyllä pysty silloin ollenkaan rentoutumaan. :(

      Poista
  3. No just muuten samanlaista paitsi en (onnekseni) imetä. Välillä miettii et olis ihana olla töissä. Sitä harva ymmärtää. Kotona ollessa on aina liikaa tehtävää ja aina kiire :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta, että kotona ollessa on aina kiire ja hommia mutta niin se oli kyllä töissä ollessakin, illat olivat aika kamalia kun kiireessä yritti tehdä kaikki. :(

      Poista
  4. Nykyään niin monet tuota valittavat.
    Täytyisi nyt nauttia kun kuitenkin sitä omaa aikaa tulee jossain vaiheessa saamaan kun lapset kasvaa isoiksi.
    Tämä on ohi menevä vaihe ja vanhempana sitä sitten miettii että mitä tekee kun lapset on isoja ja on itse eläkeläinen :D
    Sitten varmaan tylsistyy kokonaan.
    Tiedän kyllä tuon tunteen mitä kirjoitit ja meillä on mies vielä aamusta iltaan töissä.
    Ei ole autoa että pääsisi johonkin edes.
    Aina samat asiat.
    Tee ruokaa, siivoa ja pese pyykkiä.
    Mutta kyllä se siitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai tästä nauttiikin kun lapset ovat pieniä, Isla on edelleen niin meidän vauva! <3 Mutta en voi myöntää, että aina olisi ihanaa ja välillä saa valittaakkin. Kyllähän se pian on taas aika kun Islakin on niin iso, että menee omia menojaan ja koti pysyy siistinä pitkään. Vastahan sitä onkin saanut nauttia tuosta yhdestä isosta lapsesta ja runsaasta vapaa-ajastaan, joten senkin takia voi toki olla välillä vähän totuttelemista taas siihen, että tuo vauva on mukana menossa aina. :)

      Poista
  5. Meillä kuukauden vanhempi tyttönkun teillä. Ruo imetys homma kuulostaa niin tutulta. Meillä roikuttiin yöt tissillä ja päivisin ei muu ruoka maistunut kuin tissi. Mies piti unikoulun että minä nukuin eri huoneessa ja tyttö ei nukahda tissille. Pari yötä oli kitinää mutta sitten helpotti. Pöivisin kyllä edelleen roikkuu tississä. Tsemppiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei onneksi ole ollut tuota öisin rinnalla roikkumista enää aikoihin, välillä voi olla huonoja öitä mutta pääosin öisin ei enää syö rintaa. Meillä on nyt juuri ollut Islalla tuota, ettei ruoka oikein päivisin uppoa, rintamaito vain ja epäilen tähän kyllä vahvasti hampaiden tuloa.
      Tsemppiä myös teille tissitakiaisen kanssa! Yöt imettäessä on vielä raskaampaa kun itse ei saa kunnolla nukuttua. :(

      Poista
  6. Tiiän tunteesi.. Tosin meillä nuorimmainen täytti jo 3-v, mutta on neljä pientä (3,5,6 ja 7v) ja oon viikot lasten kanssa keskenään ku mies tekee reissuhommaa! Välillä jaksan tosi hyvin ja välillä tulee juuri noita sampja tuntemuksia ku sulla.. Nyt oonki lähös vklp Jyväskylään yksin ja otan sitä omaa aikaa, pitkästä aikaa :) Voimia ja tsemppiä! Lapset kasvaa niin nopeaa, yritetään nauttia <3 Just katoin vanhoja kuvia ajalta ku nuorimmainen syntyi ja oikein säikähdin, että miten lapset ovatkaan kasvaneet kolmessa vuodessa hurjasti! Haikea olo tuli...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihanaa, nauti vapaa-ajastasi, pienikin piipahdus itsekseen vaikka kaupoilla virkistää kyllä kummasti. Minä olen ruvennut nauttimaan automatkoista kaupoille ja postiin jos saan niitä tehdä yksin, se pelkästään jo erittäin rentouttavaa. :)
      Niinhän nuo lapset meinaa kasvaa vauhdilla, oikein meinaa kyllä ahdistaa kun ajattelen, että kohta tuo meidän pikkuvauvamme tulee jo vuoden, vauva-aika on pääosin ollut meillä Islan kohdalla niin mukava, ettei millään haluaisi luopua siitä vauvastaan. :)

      Poista
  7. Kuulosta tutulta tuo oman ajan puute ja kaaos ja kaikki muukin! meillä kans tyttö nukahti vielä tuon ikäisenä tissille ja se saattoi imeä illalla varmaan tunnin. Alkoi jo ärsyttämään kun nukahtaminen oli vasta 22 aikoihin joten opeteltiin nukahtamaan ilman tissiä. muutama yö siinä meni kun oppi nukahtamaan ja aika nopeaa alle vartissa nukahti. nyt tyttö 1v9kk ja pitkään on kestänyt nukahtamisessa ainakin puoli tuntia. minä makaan omassa sängyssä joka on tytön sängyn vieressä ja surffailen kännykällä, joten se ei haittaa, kun tavallaan siinä alkaa jo se oma ilta-aika. mutta tarkoitus olisi kyllä opettaa nukahtamaan joskus yksin..

    VastaaPoista
  8. Kyllä, täällä ilmoittautuu yksi äiti jolla meinaa välillä palaa kiinni tissitakiaiseen ja kahteen uhmikseen! :)
    Vaikka nautinkin suunnattomasti kotona olosta niin välillä käy mielessä miten kiva olisi mennä töihin lepäämään... Nyt olen itsekkäästi päättänyt aloittaa säännöllisen jumpan, hetki omaa aikaa ja olen taas astetta parempi äiti! :)

    VastaaPoista