Kaksin puistoilemassa

Arki alkaa muodotaa pikkuhiljaa muotoaan aamupäivien osalta.
Pinja saatetaan taksille puoli yhdeksäksi 
ja tämän jälkeen menemme Islan kanssa vielä hetkeksi kotiin
 jolloin syön itse aamupalani ja juon rauhassa aamukahvia 
mutta koska aamu on yleensä tuolloin vasta yhdeksässä
 niin olemme suunnanneet tuohon pikkuiseen lähipuistoomme Islan kanssa,
 Isla nauttii kun pääsee konttailemaan rauhassa hiekassa
 ja keinumaan keinuissa, kotipihastakin ne keinut ja hiekkalaatikko löytyy
 mutta jotenkin se puisto on kuitenkin sellainen
 joka kuuluu meillä aamupäivän kotiäidin arkeen, 
on mukava tehdä pikku lenkki kävellen
 ja puistossa saa Isla rauhassa konttailla 
kun puisto on paljon taaperoystävällisempi kuin meidän pihamme.
Yksi miinus puistossa on ja jota kaipaan kaupungin puistoista on, 
että puisto on lähes kuollut muista äideistä.
Muistan miten Pinjan kotiäitiaikoina puistoilu 
muiden äitien seurassa oli aamun henkireikä
 joten kaipaan kovasti seuraa puistoon, 
pääosin tällä hetkellä itselleni mutta myös Islalle myöhemmin
 ja toki Islakin nauttii muiden lasten seurasta.
Koska asumme pikkukylällä 
niin meillä on myös pikkukylän etuna tiivis kyläyhdistys
 joten kirjoittelin haikean viestin kyläyhdistyksen facebook -sivuille eilen
 ja heti saimme tälle aamulle seuraa. :)


 Täytyy sanoa, että nautin kyllä taas niin tästä kotiäitiydestä, 
ihanaa kun arki sujuu mukavalla rutiinilla
 ja saan silti tavata ystäviäni ja kahvitella lasten leikkiessä. 
Meillä on aamupäivisin maanantaisin perhekahvila aamu,
 tiistaisin seurakunnan kerho ja nyt uutena on tullut pieni äitiporukka
 jonka kanssa kahvittelemme torstai iltapäivisin jonkun äidin kotona,
 lisäksi tietysti muina aamupäivinä suuntaamme puistoon jos keli sallii. 
Tylsäksi ja yksinäiseksi en voi kyllä tätä kotiäidin arkeani sanoa, 
juuri tätä jäin kaipaamaan töihin palatessani Pinjan kotiäitivuosistani.
Lisäksi iltoja vauhdittaa Pinjan voimisteluun kuljettaminen
 ja torstai iltaisin meinaamme mennä Islan kanssa lähikoululle 
kansalaisopiston järjestämään vauvamuskariin syyskuun alusta alkaen.


Toki on huonojakin päiviä ja päiviä jolloin on tosi tylsää 
mutta niinhän sitä saa välillä ollakkin 
ja silloin tälläiset kerho tai kahvittelupäivät muiden äitien kanssa
 tuntuu vaan aina mukavemmille.


3 kommenttia

  1. Juku mite teillä on typy kasvanut! Olen vähän huonosti nyt kesällä blogeja seurannut ja nyt hissukseen kirin tilannetta :) Meillä alkaa arki ensi viikolla ja 4v poika lähtee parina aamuna viikossa kerhoon. Kerran viikossa on lisäksi pojan fysio-/toimintaterapia ja yhtenä aamuna perhekahvila. Eiköhän mekin viikot saada kulumaan, viime vuosi meni aika yksinäisissä merkeissä mutta nyt olen onneksi tutustunut vähän muihin meidän asuinalueen äitehin. Onneksi! Kiva, kun sullakin seuraa riittää. Arki sujuu paljon leppoisammin, kun ei yksinään tartte kaikkia päiviä viettää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, äidin vauva on jo niin iso tyttö, ylihuomenna jo 10kk, vuoden ikä vaan lähenee uhkaavaa vauhtia. :(
      On se tosiaan paljon mukavempaa kun tietää, että muutamana päivänä viikossa saa seuraa itselleen, välillä toki on kiva olla ihan kotosallakin mutta ei kyllä koko viikkoa. :) Mukavaa arjen aloitusta teillekkin. :)

      Poista
  2. Itse taajaman kasvattina kaipaan täällä maalla lähes ainoastaan leikkipuistoa. Ainut mahdollisuus tutustua muihin alueen äiteihin on perhekerho ja kaikki ei kyllä siellä edes käy. On arjessa toki ilman puistojakin ihan tarpeeksi ohjelmaa, mutta kyllähän se vaihtelu joskus virkistäisi.

    VastaaPoista