Nostalginen pikku retki

Tänään teimme hetken mielijohteesta mukavan pikku retken, 
erityisesti Pinjan mieleisen.
 Kävimme tänään kera karkkien ja kahvipaketin Pinjan vanhalla päiväkodilla 
ja menimme sinne vielä läheisen lastentarvikeliikkeen kautta kävellen, 
joten pääsimme pikku matkan kävelemään tuttuja, vanhoja reittejä.


Pinja on sopeutunut uuteen päiväkotiin oikein hyvin 
mutta sopeutuminen ja hyvien kaverien saaminen kesti jonkin aikaa
 kun kaksi päivää viikossa kerrallaan 5h on aika vähäninen aika 
varsinkin aika ujosti uusiin kavereihin lähestyvälle lapselle.
 Kovasti Pinja onkin aika puhunut käymisestä vanhalla päiväkodilla 
ja oli ihanaa kun vanhat kaverit vielä muistivat Pinjan hyvin.


 Itselleni kieltämättä reissu oli erittäin tunnerikas 
ja pala kyllä nousi kurkkuun tuttua siltaa kävellessä 
vanhan kodin näkyessä sieltä talojen takaa. 
Ehdimme tuolla asumaan kuitenkin niin pitkään, 
että alueesta ja kodista tuli rakkaita ja niihin kiintyi kovasti, 
kaikki pienet jutut ovat jääneet jo hyvin mieleen. 
Pinjallahan on suurin osa omista muistoistaan juuri tuosta kodistamme 
ja itselleni tuosta kodistamme muutto oli varmaan kaikkein tunteikkaimpia.


Uudessakin on ihanaa asua ja varmasti ajan kanssa 
tämäkin koti tulee yhtä rakkaaksi mutta kotiutuminen yhtä kiinteästi kotiin
 vie aina aikaa ja varmasti vuosiakin. 
Ollaan viihdytty täälläkin oikein mukavasti, 
kerhoissa ollaan ahkerasti käyty ja saatu paljon uusia tuttavuuksia 
ja Pinjalle on tullut hyviä ystäviä päiväkodista ja lähistöltä.


Mutta onhan meillä muutos ollut suuri, 
kilometrin päästä kaupungin keskustasta kerrostaloasunnosta muutto
 noin 30km päähän kaupungin keskustasta paikkaan 
jossa tiet ovat kaikki hiekkateitä ja ilman katuvaloja.
 Ensimmäisinä öinä minun oli todella haasteellista saada unen päästä kiinni
 kun täältä puuttui se tasainen moottoritien jylinä vierestä
 ja yhtään hälytysajoneuvon ääntä ei ole kuulunut.


Päiväkotiinkin meiltä on yli kolme kilometriä 
kun ennen oli kolmesataa metriä. 
Mutta pidemmässä päiväkotimatkassa on puolensa, 
ennen eskariin olisi pitänyt kävellä aina 
mutta nyt kyyti tulee hakemaan kotipihasta eskarin koittaessa.


Retkestä riittää varmasti paljon muisteltavaa 
ja onneksi ollaan näinkin lähellä vanhaakin päiväkotia
 niin voi ikävän yllättäessä tehdä yllätysvisiitin vanhallekkin päiväkodille. 
Suunniteltiin jo kevään koittaessa ja pihan kuivuessa, 
että mennään sitten ulkoilemaan jonain päivänä pihaan ulkoiluaikaan.

1 kommentti

  1. Uskon kyllä että vaikeaa se on luopua vanhasta totutusta! Keskustaelämä on varsinkin niin helppoa kun kaikki löytyy läheltä ja joka paikkaan pääsee helposti. Toisaalta kyllä sitä voi kaupungissakin jäädä ihan yhtä yksinäiseksi kun maallakin, kun kaikilla on niin kiire vaikka asuisikin naapurissa.

    Käypä muuten Minishown facebookissa. Luulen että sua odottaa tyynynpäällinen :)..

    VastaaPoista