Synnytyskertomusta

Viimein sain aikaiseksi kirjoitella synnytyskertomusta Islan syntymästä,
 ensin ajattelin, että en jaksa kirjoittaa ollenkaan
 mutta haluaisin kuitenkin jonnekkin muistiin synnytyksen 
kulkua ja tunteita siitä kun Pinjan synnytys on aikalailla
 jo päässyt unohtumaan ja harmittaa etten kirjoittanut siitä minnekkään ylös.

Synnytys luultavasti alkoi jo tiistaina 15.10 iltapäivästä
 koska kipeitä supistuksia rupesi jo tulemaan epäsäännöllisesti
 mutten kiinnittänyt niihin sen enempää huomiota 
koska en ajatellut todellakaan, että lähtisin vielä pitkään aikaan synnyttämään.
Tiistai aamuna Pinjalla oli päiväkotipäivä
 ja vein Pinjan hoitoon aamusella ja menin takaisin kotiin siivoamaan, 
pesemään pyykkiä ja pakkailemaan muuttoa varten.
Supistuksia tuli toisinaan ja olivatkin sen verran kivuliaita, 
että jouduin keskeyttämään supistuksien ajaksi puuhani
 mutta supistuksia ei tullut vielä mitenkään säännöllisesti
ja eivätkä ne olleet mitään aivan tuskallisia.



Iltapäivällä hain Pinjan päiväkodista kolmen-neljän välillä
 ja matkallakin tuli jo supistuksia. 
Illalla teimme pizzaa ja hääräsin illan keittiön äärellä 
paria pellillistä pizzaa leipoessani ja siinä huomasin,
 että supistusten tullessa joudun tosiaan keskeyttämään puuhani
 ja supistuksia tulee aikalailla nyt säännöllisin väliajoin.
 Kurkin välillä kelloa kuinka niitä oikein tuleekaan ja väli oli noin 20 minuuttia. 
Yhdeksän maissa Pinja meni nukkumaan
 ja me jäimme miehen kanssa katsomaan elokuvaa
 mutta elokuvan katsomisesta ei oikein meinannut tulla mitään 
kun supistus keskeytti aina hyvän röhnöttämiseni sohvalla. 
Yhdentoista maissa menimme mekin molemmat nukkumaan 
mutta enpä arvannut, että en tulekkaan nukkumaan sinä yönä ollenkaan, 
makuultaankin supisteli ja koska supistuksia tuli mielestäni nyt useammin
 päätin kurkata jälleen supistusten väliä ja nyt se oli noin 10 minuuttia.
 Huomasin aika pian ettei nyt nukkumisesta tullut mitään
 ja siirryin peittoineni sohvalle ja jätin miehen nukkumaan.
 Supistusten välillä koitin torkkua ja supistus vei kyllä itseni kippuraan
 muttei ollut sietämätön vielä.
 Koko ajan ajattelin, että kyllä nämä tästä vielä hiipuvat,
 mieskin kyseli pitäisikö lähteä jonnekkin mutta olin niin varma, 
että ei tästä vielä minnekkään mennä
 ja huomenna jatketaan normaalisti puuhia kotona ja kohta saan kyllä nukuttua.

Vuorokausi vaihtui ja samoin raskausviikkoni viikoille 40+0. 
Aamuyöstä päätin soittaa ihan varuiksi kuitenkin sairaalalle
 koska en tiennyt missä välissä pitäisi hälyytellä Pinjalle hoitajaa,
 rupesin kuitenkin miettimään, että nämä ei nyt ehkä taidakkaan hiipua. 
Väli oli edelleen noin 10 minuuttia.
Sairaalasta sanottiin, että hyvin voi mennä vielä vuorokausikin 
joten ei hätää ja kätilöllä olikin kova kiire silloin, ajattelin sitten,
 että eipä tässä kiire ole ja jatkoin nukkumisyrityksiäni.

Viiden kuuden välillä supistusten väli alkoi olla sitä viittä minuuttia
 ja supistukset olivat jo todella kivuliaita
 mutta hissukseen piti olla ettei mies tai Pinja varsinkaan heräisi, 
hiivin suihkuun ja ajattelin, että kyllä tässä varmaan pian joutuu sairaalalle lähteä. 
Otin itselleni tavoitteeksi sinnitellä yhdeksään asti,
 miehen siskoa en enää halunnut hälyyttää 
vaan halusin ehdottomasti äitini Pinjan hoitajaksi
 ja vielä kovin aikaisin en kehdannut heille soittaa, 
päätin, että kun aurinko nousee niin sitten hälyytän äitini meille.
Olin varmaan tunnin suihkussa ja istuin supistusten välit pöntön päällä
 ja aina supistuksen tullessa siirryin kuuman suihkun alle.
Supistus oli kyllä tosi kivulias 
mutta välit jaksoin hyvin vaihdoin itselleni vaatteet
 jotka ajattelin pukea synnyttämään lähtiessäni
 ja tosiaan myös meikkasin ja laitoin hiukset hyvin. :)
Tämän jälkeen päätin, että soitan uudelleen synnärille, 
supistusten väli oli viittä minuuttia 
ja supistuksen tullessa rutistin vain tyynyä
 ja hypin olohuoneessa hiljaa itsekseni hokien au au au...
Kätilö oli sama joka vastasi kolmen aikaan minulle ja huomasi heti, 
että äänenikin on jo ihan erilainen
 ja käski hälyyttämään vaan suoraan jo hoitajan esikoiselle
 ja kun hoitaja tulee niin voimme lähteä heti synnärille tulemaan.
Soitinkin äidilleni seitsemän jälkeen aamulla 
ja herätin heidät, en millään olisi selvinnyt sinne yhdeksään saakka
 joten vanhempani lähtivät ajamaan meille päin. 
Tällä välin mies heräili ja minä pakkasin sairaalakassia
 sekä söin vähän jotain aamupalaa.
Vanhempani tulivat kahdeksan maissa ja lähdimme heti ajamaan sairaalalle päin. 
Meiltä ei onneksi ollut sairaalalle kuin noin 10 minuutin matka
 joten olimme nopeasti sairaalalla vaikka olikin aamuruuhkan aika.

Kätilö otti meidät heti sisälle ja teki minulle sisätutkimuksen
 ja laittoi minut käyrälle makaamaan. 
Olin 5cm auki ja sain mennä heti saliin. 
Kätilö kyseli haluaisinko jotain kivunlievitystä nyt heti mutta päätin, 
että selviän pelkällä lämpötyynyllä.
Kuuntelimme miehen kanssa radiota
 ja sain hiukan aamupalaa (mehua ja mehukeittoa). 
Kipujen ollessa kovat kävin välillä suihkussa
 ja yhdentoista jälkeen kätilön tullessa päätin pyytää kohdunkaulapuudutteen 
josta olimme kätilön kanssa puhuneetkin kun saliin tulin.
Kohdunkaulapuudute auttoi toivotulla tavalla
 ja vei sen suurimman kipupiikin pois supistuksista 
mutta tunsin silti edelleen supistukset.

Mies päätti lähteä puolenpäivän jälkeen syömään 
kun itse sain rentouduttua kohdunkaulapuudutteen kanssa
 ja supistukset olivat siedettäviä.
Kuitenkin tässä välissä supistukset yltyivätkin jälleen aika voimakkaiksi
 ja mies kun tuli yhden maissa takaisin niin soitin heti kelloa
 ja kätilö teki sisätutkimuksen jonka mukaan sain ruveta jo ponnistelemaan.
 Kipu oli jo niin voimakasta vaan etten uskaltanut kunnolla ponnistaa 
ja lääkäri koitti laittaa pudentaalipuudutetta minulle
 jonka laitto oli jotain aivan kauheaa, 
supistuksia tuli niin tiheään etten pystynyt olemaan paikallani sitä laitettaessa.
Kätilö ja lääkäri valmistelivat minua kalvojen puhkaisuun
 jotta vauva syntyisi nopeammin 
mutta samalla ponnistellessani kovaa 
niin kalvot puhkesivatkin ennen puhkaisua itsestään 
ja tämän jälkeen vauva syntyikin nopealla vauhdilla. 
Itse ponnistusvaiheessa olin aikalailla ilman puudutetta 
koska pudentaalipuudute ei tehonnut ja jälkeenpäin 
kun miehen kanssa keskustelin 
niin hänkään ei ole koskaan minun kuullut huutavan niin kovaa kuin tuolloin. :) 
Ponnistusvaiheen kesto oli 14 minuuttia.
 

9/9 pisteen tyttö syntyi kello 13.20 mitoin 3440g ja 50cm. 
Istukka syntyi tuosta puolen tunnin päästä
 ja kätilö teki sisätutkimuksen minulle ja olin selvinnyt kahdella nirhaumalla.
Saimme nauttia toistemme seurasta
 ja tutustua vauvaan pitkään salissa synnytyksen jälkeen
 ja oloni oli oikein hyvä.
Vauva söi heti rinnalta ahnaasti ja saimme kunnon aterian saliin.

Koko synnytyksen kestoksi oli merkattu 8t 21min.

Olen oikein tyytyväinen tähän synnytykseen,
 Pinjankin synnytys oli helppo muttei todellakaan näin helppo. 
Toivuin synnytyksestä todella hyvin, 
olin heti ihan normaaleissa voimissani ja vauvakin oli hyvävointinen
 ja nukkui hyvin sairaalassa. 
Illemmalla samana päivänä tulivat tuore isosisko 
sekä vanhempani vielä katsomaan vauvaa.
Toiveenani oli päästä jo seuraavana päivänä pois sairaalasta
 mutta vauvan sydämmen sivuäänen vuoksi
 jouduimmekin jäämään vielä toiseksi yöksi sairaalaan.

Mielelläänhän sitä vauvoja tekee 
kun raskausaikakin on ollut minulla aina todella helppo
 ja nyt vielä synnytyskin meni niin loistavasti. 
Jos vielä joskus synnytän niin varmasti menen yhtä vähäisillä kivunlievityksillä,
 pelkkä kohdunkaulapuudute verrattuna 
Pinjan synnytyksessä saatuun epiduraaliin oli niin erilainen, 
pystyin paljon paremmin kontrolloimaan itse synnytyksen kulkua
 ja tunsin ponnistuksen tarpeen ja supistuksen kovimman piikin synnytyksessä 
kun taas epiduraalissa en tuntenut supistuksia kunnolla 
ja ponnistamisen tarvetta en tuntenut ollenkaan.

13 kommenttia

  1. Ihana <3 Tämmöset tarinat ei yhtään helpota vauvakuumetta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Synnytystarinoita on ihana lukea ja se on niin ihana hetki kun sen vauvan on saanut juuri syliin.

      Poista
  2. Oli ihana lukea synnytyksestäsi <3 Ne kaikki on aina kaikilla niin erilaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään lukea kovasti synnytyskertomuksia, ne ovat tosiaan kaikki niin erilaisia ja lopputulos on kuitenkin useimmiten niin ihana.

      Poista
  3. Heh, kiitos. Palautui mieleen myös oma synnytys, ja kaikki vauvakuume, jota on viimeaikoina kertynyt, katosi :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole jäänyt kummastakaan synnytyksestä mitään traumoja tai pelkoja, voisin hyvinkin synnyttää vielä useasti uudelleen vaikka kivuliasta se onkin niin synnyttäminen on silti niin upea hetki äidille.

      Poista
  4. Juu nämä ei todellakaan helpota yhtään mun vauvakuumetta ;) Mutta silti rakastan lukea näitä, AINA :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin rakastan lukea toisten synnytyskertomuksia ja omaankin on ihana aina palata jos esikoisestakin olisi jokin synnytyskertomus ylhäällä, harmi, etten tullut silloin sellaista kirjoittaneeksi.

      Poista
    2. Mä en ole tainnut kirjoittaa, kun keskimmäisestä semmoisen pienen sepostuksen.

      Poista
  5. Ihana tuo alin kuva <3 kiitos, kun jaoit tarinan. Näitä jaksaisi lukea loputtomiin. Vaikka samalla tuli mielewn omat synnytykset ja vankka fiilis, että meille ei todellakaan tule enää enempää lapsia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alimmat kuvat ovat vanhempieni ottamia ja vähän huonolaatuisia kuvien pienennyksen vuoksi kun ovat sähköpostistani napattuja.
      Minä kanssa rakastan lukea toisten synnytyskertomuksia, niin upeita kokemuksia on nuo synnytykset. :)

      Poista
  6. Näitä on aina vaan yhtä mielenkiintoista lukea <3. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, sen takia halusinkin jakaa blogiinikin synnytyskertomukseni kun tykkään muidenkin synnytyskertomuksia lukea. :)

      Poista